maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

Ankara talvi ja hiljainen kesä
vanhojen arvojen luutunut pesä
korttelirallia, ainoa katu
tahdo ei riittää kun mitään ei satu

Vuodesta toiseen on kertonut Sasu
"en tänne jää, minä en täällä asu
kuin ehkä vuoden tai korkeintaan pari
tuttuja muualla on mulla
tuttuja muualla on mulla"


Tämä on kuitenkin minun kaupunkini
tämä on kuitenkin minun kaupunkini
tämä on kuitenkin minun kaupunkini
minun kaupunkini


Alkava ilta, ei taivaalta tipu
prinssi ja prinsessa aukosta lipu
kirkolta kello on siirretty tähän
aikaa on liikaa tai aikaa on vähän

Ja tyhjällä tontilla ruoho ei pala
asvaltin peittämä on koko ala
pieni on loistossaan kaupunki tämä
tie joka päättyy, tai sammunut jämä


Tämä on kuitenkin minun kaupunkini
tämä on kuitenkin minun kaupunkini
tämä on kuitenkin minun kaupunkini


Myönnä jo itselles, et täältä pääse
et tule rikkaaksi, ehkä myös jää se
nuoruuden haave, maailma on suuri
kutsuva, kirkas ja maalattu juuri
pysyvillä väreillä


Tämä on kuitenkin minun kaupunkini
tämä on kuitenkin minun kaupunkini
tämä on kuitenkin minun kaupunkini
minun kaupunkini
Zen Cafe - Minun kaupunkini



Olispa maanantait aina tällaisia. Nukuin pitkään, tein kotitöitä, tein ruokaa, nautin hiljaisuudesta. Kävin naapurin mummolla. Kävin lenkillä. Kevät. Vastaantulijoiden aurinkolasit joiden takaa et tunnista ketään mutta vastaat jokaiseen iloiseen tervehdykseen tietenkin. Pieni pyöräilijä apurattaineen nauraa kuin Naantalin aurinko. Moottoripyöräilijä päästää kadun yli. Välilyönti sydämessä kun mieleen tulvii välähdyksiä kesästä, lämmöstä, paljaista varpaista kesäkengissä. Joki sulaa. Kylä herää. Tästä kesästä teen elämäni parhaimman.

Onni on asenne. Maanantainakin. 

Tärkeintä ei oo päämäärä, vaan matka.
-Sarppa-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti