Kohti parempaa minää: Luopumisen tuskaa

Ulkona sataa taas. Ilma tuntuu raikkaalta hengittää. Istahdin just tähän koneen eteen, laskin teekupin pöydälle ja jäin tuijottaan ruutua. Vihdoinkin on levollinen olo. Asiat on loksahtelemassa paikoilleen, kirjaimellisesti.

Tuli puolihuomaamatta aloitettua helvetillisen hieno, ja samaan aikaan helvetillisen tuskainen road trip kohti onnea. Sitä kai jokainen tavoittelee, ja jokaiselle sen soisi löytyvän. Jokainen etsii, joku puolisoa, toinen asuntoa, kolmas töitä. Niin itsekin, ennen kuin ymmärsin ettei onni ole konkreettisia asioita, eikä toinen ihminen voi rakastaa onnetonta ihmistä ehjäksi.

Onni alkaa ihmisen sisältä. Se nousee varpaista ylöspäin, herättää vatsanpohjalla piileskelevät perhoset uudestaan eloon ja ojentaa käsivarret valmiiksi halaukseen. Vetää suupielet hymyyn ja vapauttaa naurun joka tarttuu ja kertoo maailmalle että näin on hyvä. Nyt ja tässä.

Jokainen kantaa mukanaan melkoista menneisyyden painolastia. Tavaroita, muistoja, ihmisiä, kokemuksia. Jokaisesta on jäänyt jälki sun elämään, hyviä ja huonoja, jälkiä kuitenkin. Mun elämä on ollut niin täynnä sälää ja roinaa ettei uutta olis enää mahtunut mihinkään nurkkaan. Ei kaappeihin, eikä sydämeen. Ei ulkovarastoon, eikä ruokapöytään aamukahvia juomaan. Tajusin, etten voi olla onnellinen jos kannan mukana kaikkia ikäviä muistoja, turhia asioita ja tavaroita, ihmisiä jotka vain ottaa eikä anna.

Luopuminen on yllättävän vaikeaa. Yhden esineen heittää jätesäkkiin tuosta vaan, toisen kohdalla kysyy 116 kertaa "entä jos tarvitsen sitä vielä?" En tarvitse. Sille on syynsä, miksi esine on kaapin perällä unohduksissa vailla tarkoitusta. Sillä ei ole mulle mitään annettavaa.

Raskasta tästä luopumisesta tulee siinä vaiheessa kun huomaa että sama pätee myös ihmisiin.

Luovu, anna sen mennä. Tee tilaa uudelle. Älä tukahduta onnea kaiken sälän alle, jossain siellä sydämensopukoissa se vielä majailee ja odottaa hetkeä kun saa herätellä perhoset vatsanpohjasta ja rypistää silmäkulmiin naururypyt. Ne jotka jokaisella pitäisi näkyä kun on vanha ja road trippinsä päässä.

Koti on vielä hieman myllerryksessä kaiken jälkeen. Mutta ei se haittaa, mulla on koko elämä aikaa. Ja olo on levollinen.

Ajatuksin, Sarppa

#simplefood / Syö hyvin, jaksat hyvin!

Mistähän aloittaisi. Ehkä siitä, että mä oon tehnyt ruokavalioasioissa kaikki mahdolliset virheet. Ensin olin hoikka, sitten alkoi maistua siideri, sohva ja seurustelu. Sitten tuli lapset ja raskauskilot. Osan sai pois, uusi raskaus, lihoin, laihduin, lihoin. Monet nopeat ihmedieetit kokeilleena voin nyt todeta että ne ei toimi. Paino tippuu kyllä, mutta tulee nopeasti takaisin kun dieetti loppuu. Ja sehän loppuu, koska elimistö ei toimi 500 kalorilla per vuorokausi.  Myöskään pelkällä kevyellä salaattilinjalla ei jaksa. Mitä kevyemmin syöt päivällä, sitä kovempi nälkä on illalla. Kroppa tarvitsee oikeaa ravinnerikasta ravintoa, silloin jaksaa liikkua ja silloin aineenvaihdunta toimii oikein! Jos haluat laihtua, keskity vähemmän vaakaan ja kiloihin, ja sitäkin enemmän rasvan sekä lihaksen suhteeseen kehossa, sillä jälkimmäisellä on enemmän merkitystä siihen miltä peilikuva näyttää ja mikä sun vaatekoko on.

Miten lähteä tavoittelemaan pysyvää muutosta?

Askel kerrallaan. On tosi raju muutos kenelle tahansa laittaa kerralla koko ruokavalio uusiksi ja opetella kaikki alusta alkaen. Kun 10 vuotta on tottunut ajattelemaan ruokaa ja syömistä negatiivisessa valossa ja "pitäisi välttää" periaatteella, vaikein askel on ehkä se asennemuutos. Pitäisi syödä. Ihan oikeasti syödä. Hyvää, hyvin ja riittävästi. Joka päivä. Tässä muutamia periaatteita / vinkkejä joita itse noudatan (ei tärkeysjärjestyksessä:)

1. Älä juo kaloreita. Juo vettä 2-3 litraa päivässä.

2. Syö mahdollisimman puhdasta ruokaa (prosessoimatonta, luomua, lähiruokaa)

3. Tee mahdollisimman paljon itse.

4. Suunnittele  valmiiksi viikon ateriat, käy ajatuksen ja listan kans kaupassa.

5. Tee useamman päivän ruuat valmiiksi kerralla, saat aikaa harrastuksiin. 

6. Salli välillä herkutteluhetket, joita ei pidä ajatella lipsahduksena vaan tietoisena valintana. 

7. Opettele ajattelemaan ruoka positiivisena asiana. 

8. Jos muu perhe nirsoilee ja haluaa pysyä makaronimössölinjalla, voit valmistaa samasta jauhelihapaketista kaksi ateriaa.  Asioista ei kannata tehdä vaikeita ;)

9. Makuaisti tarvitsee n. 15 maistamiskertaa ennen kuin tottuu uuteen makuun. Anna siis itsellesi aikaa, ja lapsille kans. Ja siipalle tuplaten!

10. Alussa kaloreita kannattaa laskea, ja ravintoaineiden määrää tuoteselosteista tutkia. Aika pian opit mututuntuman, ja osaat laskematta arvioida onko päivän aikana tullut syötyä riittävästi, ja oletko kuluttanut riittävästi. Balanssi löytyy yllättävän nopeasti, kun asiaan jaksaa alussa perehtyä. Laihduttaessa miinuskalorit, jos haluat pitää tilanteen nykyisellään se on +-0 ja massatessa jopa hieman plussakaloreilla!

11. Viimeisenä vinkki jonka itekin oon sisäistänyt vasta ihan viime aikoina.. siivoa se hemmetin keittiö välittömästi kokkailun jälkeen niin ruuanlaitto on huomattavasti helpompaa taas seuraavalla kerralla. (Terveisiä Maikkulaan ;)

Mitäs meillä sitten syödään?   

Runko tulee tässä, ja sitä sitten lähdetään soveltamaan. Laihduttaessa noudatin tätä ja painonpudotuksessa tietysti ruokavalion kans pitää olla aika skarppina, eikä ylimääräisiä juttuja kannata paljon vetää. Täytyy kuitenki muistaa että energiankulutus on tosi yksilöllistä, ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Omaa kroppaa on tärkeää kuunnella. Ravintoaineiden tarve riippuu paljon myös siitä minkätyyppistä liikuntaa harrastaa ja miten aktiivisesti. Laihduttajan on tärkeää huolehtia proteiinien saannista, mutta myös hyviä hiilareita tarvitsee jotta jaksaa treenata! Tai yleensäkin elää. Nyt mun tavoitteet on jo muuttuneet painonpudotuksesta lihasmassan kasvattamiseen, joten ruokavaliokin on sitä myöten muuttunut. Itse treenaan ja elän muutenkin aika iltapainotteisesti, joten usein syön tukevammin vasta aika myöhään illalla. Tässäkin taas tärkeää kuunnella sitä omaa kehoa. Koska mä oon aikamoinen lusmu välillä tän asian kans, syön myös lisäravinteita ja sopivissa määrin superfoodia joihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Loppuun vielä esimerkki päivän aterioista. Tällä hetkellä en laske kaloreita tarkkaan, mutta pyrin syömään kulutusta vastaavasti eli n. 2000 kaloria per päivä, eli runkoon on lisätty hedelmiä, marjoja, superfoodia ja rasvoja. Fiiliksen ja mieltymysten mukaan vaihtelee myös se, korvaanko raejuuston kananmunanvalkuaisella tai riisit riisikakuilla. Aika usein teen niin ;) Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin. :)

Onnistumisen iloa matkalla uuteen elämään! Vinkkejä saa jatkossakin kysyä, paljon teiltä ihanilta on viestejä tullutkin. =)

-Sarppa-