Follow by Email

torstai 6. lokakuuta 2016

Tavoitteet treenaamisessa, mitä ja miksi?



Muistan kuinka opiskellessa oli p...  turhauttavaa, kun opettajat ja ohjaajat jankutti tavoitteista. Ehkä sitä ei vielä sisäistänyt silloin, että mitä hittoa se koko tavoite tarkoittaa, miksi sellainen pitää olla, mitä on välitavoitteet ja mitä ihmettä mun pitäisi oikein tavoitella?

Vasta nyt treenielämän myötä mä oon ymmärtänyt asian tärkeyden. Jos ei ole mitään mitä kohti mennä, tekemisestä tulee yksitoikkoista, paikallaan junnaavaa arkea joka ei johda mihinkään. Merkityksellinen muuttuu merkityksettömäksi, tärkeästä tulee yhdentekevä. Ote lipsuu. Ei haittaa jos treeni jää väliin tänään. Tai huomenna. Tällä viikolla. Tässä kuussa. Ja hupsista, niin meni puoli vuotta höntsäillessä. Ehkä sä oot käynyt salilla säännöllisesti jo monta vuotta, mutta minkäänlaista kehitystä siellä ei kuitenkaan tapahdu?

On olemassa monta tapaa matkustaa ja päästä määränpäähän. Entäs jos ei ole määränpäätä? Pystyykö valitsemaan parhaan mahdollisen kulkuneuvon jos ei tiedä minne on menossa?

Treenimaailmassa tavoite on tärkeä. Sun pitää miettiä, haluatko kenties lisää voimaa, nopeutta tai ketteryyttä? Tai ehkäpä haluat lisää lihasta, tai laihduttaa itsesi solakammaksi? Tavoitteeseen perustuen sä teet sitten sen valinnan, mikä on sulle optimaalisin tapa lähteä kohti määränpäätä. Kun tavoitteena on fitnesslavat, ei treenata maratoonarin ohjelmalla. Kun tavoitteena on nostaa rautaa enemmän kuin oma ja naapurin puoliso yhteensä, tarvitaan voimaa kehittävää treeniä. Kun tavoitteena on pudottaa painoa ja saada aikaan terveempi kehonkoostumus, voimatreeni ei ole se ensisijainen juttu. Salilla voi siis treenata loputtomiin erilaisilla tavoilla. Eri liikkeillä, erilaisilla sarjoilla, toistomäärillä, painoilla. Tavoitteita voi ja on ihan suotavaakin pilkkoa vielä pienempiin osatavoitteisiin. Tällä viikolla painonpudotusta 1kg, ensi viikolla 500g, jne. Se on määrätietoista ja järkevää.

Koutsin kanssa aloitettiin yhteistyö vuoden alussa, ja mun tavoite oli saada lisää lihasta. Treeni on ollut sen mukaista, ja tuloksia tuli laihdutettuun ja kuihdutettuun kroppaan varsin nopeasti. Paino nousi useita kiloja muutamassa kuukaudessa, oikealla tavalla.



Keväällä tuli muuttujia parisuhderintamalla, joten kesä meni rennolla otteella. Olen nyt useamman kuukauden treenaillut silloin kun siltä on tuntunut, välillä useamman kerran viikossa, välillä en ollenkaan. Tähän aikaan on mahtuneet muutamat kovat treenit. Silloin oon ilokseni huomannut kuinka hyvää tauko on tehnyt, lihakset saa rääkättyä ja uuvutettua taas paljon vähemmällä vaivalla. Kroppa on saanut levätä. Myös "vääränlaisia" kesäkiloja tuli, mutta hei, sehän on vain elämää! Nyt mulla on polte saada voimatasoja ylös, eli loppuvuotta kohti lähdetään tekemään voimatreeniä.

Treenihommissa Kalajoen Asemalla :)

Kun on 2 vuotta kaikki fokus ollut siinä miltä näyttää, paljonko painaa, miten vaatteet istuu, tuleeko sitä lihasta vai ei, on ehkä fiksua pitää vähän breikkiä. Tällä hetkellä mua kiinnostaa ainoastaan enkat ja niiden parantamiset! Haluan kokea taas sen onnistujafiiliksen minkä aikoinaan sai siitä kun vaaka näytti vihdoin järkeviä lukemia. Vaikka kylkiin kesällä ilmestyneet vararenkaan alut ärsyttää välillä, mulla ei yksinkertasesti ole nyt mitään intressiä dieetata kanalla ja parsakaalilla itteäni hermoromahduksen partaalle taas, näin lyhyen ajan sisään. Sen aika tulee sitten myöhemmin. Nyt mä tarviin vaihtelua ja uutta näkökulmaa, että saan tähän hommaan taas fiilistä ja sitä tekemisen iloa. Matka jatkuu, etappi kerrallaan. Jännittää, koutsin tekemä uus ohjelma on aivan erilainen kuin tähän asti. Mulla on taas rutkasti opittavaa!

Nyt syödään ja treenataan kovaa!

-Sarppa-

PS. Koska oon höntsäillyt koko kesän, en vielä tiiä tän hetkisiä ykkösiä pääliikkeissä. Kuvittelen edelleen tekeväni kaiken ihan säälittävillä painoilla vaikka koutsi sanoo aina muuta. Kun maximit on selvillä, haastan itteni onnistumaan ja teen niistä julkista tietoa blogin lukijoille, ja samalla haastan jokaisen leidin rohkeasti opettelemaan maven eli maastavedon. Linkkailen blogin facebookkiin siihen hyviä vinkkejä lähiaikoina.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Avoimet ovet lauantaina 27.8 Sisulla; eli mitä siellä tehtiin?


Käytiin tytön kanssa viikko sitten lauantaina Sisun avoimissa ovissa. Pientä flunssan alkua alkoi sillon aamulla tuntumaan, joten karautettiin autolla paikalle. Sisukaupasta ostin C-vitamiinia ja aloin niillä käymään vastarintaa flunssaa vastaan.


Kuvakaappaus Sisun fb-sivulta, tän takana Sisun porukkaa ja Training Buddy, eli treenikaveri. Tähän voit tutustua osoitteessa https://www.facebook.com/salikaveri/


Salin puolella oli jokunen reipas treenaaja. Itse en liittynyt seuraan. Tyttö halusi kokeilla kuntopyörää. Annoin sen tapahtua, muita polkijoita ei ollut. Toiminnallisella puolella oli SisuSprinttiradalla tohinat päällä. Naisille ja miehille oli omat painonsa radalla. Kuvat ehkä kertoo enemmän tuosta touhusta kuin mun kirjallinen selvitys.😄 Palkintoina oli salikortteja, voittajalle lähti 4kk vapaakortti salille, toiseksi tulleelle 3kk ilmaista treeniä ja kolmas sai 2kk salikortin. Sisukaupassa oli tarjouksena Mannisen Anabolic Overdrive.

Kävin siis lähinnä hengailemassa Sisulla avoimien ovien aikana.😄 Niin ja joinhan mä Coffee Break proteiinikahvia! Hengailin ja join kahvia. Ilmainen kahvitarjoilu on isompi juttu ku ilmainen ämpäri. 😉
Niin juu! Sen flunssanki sain taltutettua. ✌

Kuvasaldoa Sisulta:

Nääkin lähti käyttöön.
 M&A
 
 

maanantai 22. elokuuta 2016

Mitäs Marjalle?

Me on muutettu. Siinä kai suurimmat kuulumiset. Nyt ollaan lähiviikkoina pyöräilty ja lenkkeilty paljon. Ollaan koluttu tätä tuulista betonihelvettiä läpi päivittäin. 😉 Kolmen viikon kesäloma on tarjonnut parastaan, enkä puhu nyt säästä, vaan levosta. Nukuttu on päikkäreitä ja yöunia, vietetty piiitkiä ja kiireettömiä aamuja kahvin ja radion seurassa. Kävelemällä ollaan salille reippailtu, pyöräilty rantoja.. Sisulle on tästä ehkä parisen kilsaa matkaa, joten sali ei ole kaukana! 😊Treeneihin pääsin kunnolla kiinni oikeastaan vasta jokunen viikko sitten. Ruokavaliossa samoja ruokia kuin aina. On grillilläkin käyty. Treeneissä on alkanut painot nousemaan ihan erillain. Kropan kehityksestä en osaa sanoa, kun en ole valmentajan luona käynyt vähään aikaan. Aamupaino oli tänään 54kg. Painoa on saanut lisätä salillakin. Pystypunnerruksessa nostin käsipainoja 2,5kg isommiksi, selkäliikkeisiin on kans saanut lisätä rautaa. En oo ainuttakaan voimajaksoa tehnyt koskaan. Vaikkei omat tavoitteet olekaan voimassa, ei poissuljettua ole jokin voimatreeni jossain vaiheessa. Tästä keskustellaan valmentajan kans myöhemmin. Syksyllä kisaa tiimistämme upeita naisia. Lueskelen tyttöjen fiiliksiä päivittäin ryhmäkeskustelustamme, ja kisakuumettahan se nostattaa! Aamuaerobiset, kunnon kiristyminen, kaikki blingbling-kaman ostelu.. Kyllä, pakko se on päästä vielä kokemaan!

Tuulisin ja sateisin terkuin -M-

torstai 14. heinäkuuta 2016

"En mä kehtaa"



Tämän oman pienen blogitaipaleeni aikana teistä tosi moni on jutustellut ja kysellyt vinkkejä liikkumiseen ja syömiseen. Jostain kumman syystä (hehehe) juttutuokiot etenee poikkeuksetta salitreenaamiseen. Johtuiskohan siitä että välttelen kaikkea aerobista suurinpiirtein kuin ruttoa enkä oikeastaan tiedä salitreenin lisäksi muista liikuntamuodoista yhtään mitään, paitsi sen että lähes lajiin kuin lajiin liittyy joku pallo tai muu vehje mitä potkitaan, lyödään, heitetään, jahdataan tai muuta yhtä tylsää? :D

Oon aika innokas tyrkyttämään ja tuputtamaan lihaskuntoharjoittelua ihan jokaiselle. Syystä että siitä on hyötyä ihan jokaiselle. Lihaskuntotreeni on aivan ykkösjuttu kun halutaan säilyttää hyvä ja terve kehonkoostumus, liikkuvuus, paino, toimintakyky.. kaikki ne asiat, mitkä vaikuttaa suoraan meidän terveyteen ja oloon ihan joka päivä. Vaikka jokainen meistä on yksilö, kenenkään keho ei niin paljon poikkea toisesta ettäkö voisi väittää muuta.

Siksi mun sydän itkee verta joka ikinen juuttaan kerta kun kuulen että "en mä kehtaa mennä salille, oon sinne aivan liian laiha / läski / laihaläski / heikko / nainen / mies / nuori / vanha / kokematon / tietämätön / taitamaton ja kaikki aivan varmasti katsoo ja nauraa.

Kun ei katso. Eikä naura. Okei, joka asemalle mahtuu niitä dorkia jotka kokee oikeudekseen huvitella toisen henkilön kustannuksella, mutta niistähän ei yksinkertasesti kannata välittää. Mulla on sulle aivan satavarmasti tarjota parempi vaihtoehto: Mene sinne salille, ja jos Dorka sattuu just sun tielle, niin raivaa se. Ilkeään kommenttiin voi vastata esimerkiksi näin: Kiitos, olipa kauniisti sanottu. Sun vanhemmat on varmasti susta tosi ylpeitä. Kun työvälineena sekä kohteena on sun oma keho, siinä mennään niin henkilökohtaisilla vesillä että ketään ei pitäis kiinnostaa siinä vaiheessa muu kuin oma tekeminen ja osaaminen.

Mitä enemmän dissataan, sen suurempi polte on onnistua.


Mene sinne salille. 

Just omana itsenäs. Tekemään sun omaa juttua. Jos et osaa, niin osta salilta vaikka sitten vain se yksi ohjauskerta, jonka aikana salin oma väki opastaa sut alkuun. Siitä niille maksetaan! Tai ota kaveri mukaan, joka neuvoo. Laitteet, välineet, liikkeet, vehkeet ja niiden nimet tulee kyllä ajan myötä tutuksi. On olemassa myös tietty yleispätevä salietiketti mikä kaikessa yksinkertaisuudessaan pitää seuraavat asiat sisällään: Ei saa kiusata, ja omat jäljet pitää siivota.  Mun 4-vuotias tytärkin osaa tuon.

Tuut yllättymään siitä mihin kaikkeen sun keho pystyy jo nyt, ja mihin se pystyy kehittyessään. Älä siis enää ajattele että en voi, en pysty, en jaksa kuitenkaan. Haistata ennakkoluuloille pitkät, älä polje itseäs maanrakoon vaan päätä että nyt se perkele tapahtuu. Tässä asiassa ei ole oikoteitä, mutta on teitä, monia joista valita. Joka tapauksessa ite joudut askelees ottamaan.

Treenikassiin tarvit mukaan juomapullon ja ehkä pienen pyyhkeen. Siinä se. Ei tarvi olla tonnilla trikoota, eikä säkillistä #gymlifestylekamaa. Ei tarvi olla satasten pt-paketteja jos ei siihen ole varaa, ei tarvi ravata salilla viittä kertaa viikossa siksi että se on muotia. Käännä fokus mieluummin itseluottamukseen ja siihen että tekeminen tapahtuu turvallisesti ja järkevästi. Kysyvä ei prässistä eksy, ja on tosi tärkeää ettei omaa osaamistaan sen enempää aliarvioi kuin yliarvioi. Lihaskuntotreeni on syytä aloittaa perusliikkeistä, ja hifistelyt tulee kuvioihin mukaan vasta myöhemmin.

Tällainen pikku aamunavaus tänään. Meillä on ollut puhetta tehdä semmoinen lyhkänen postaus siitä mitä meidän treenikasseista löytyy ja miksi, se voitas ottaa seuraavaksi työn alle. Kotikuntolijan vinkkiviitosetkin on edelleen työnalla kun jumppasiskojen kalenterit ja vuorotyöt natsaa aika huonosti, syksyn mittaan koitetaan saada aikaiseksi niitäkin!

Jostain se on aloitettava! Raskauskilot ja raskausajandiabetes sai miettimään..
 -Sarppa-


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kuulumisia: Treeni tauolla

Heissan! Täällä on käynnissä kolmas lomaviikko, ja reissun jälkeinen tuskanhikinen arjen opettelu. Loma on tehnyt hyvää, stressitasot on laskeneet aika lailla nolliin ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oon päässyt irti työelämästä.


Myös fyysinen kuorma on helpottanut. Sen oon nyt huomannut kun oon pikkuhiljaa palaillut taas punttitreenin pariin, ennen taukoa en oikeastaan edes tajunnut että kroppakin saattais kaivata lepoa ihan oikeasti. Ennen lomaa ajatukset alkoi olla taas sitä tasoa että treeni on pakko tehdä, pakko, pakko, pakko tai... tai mitä? Minkä takia pakko? Itsensä ja oman hyvinvointinsa takiahan tätä tehdään, ja hommasta katoaa mielekkyys nopeasti jos joka ikinen sarja ja toisto toteutuu hampaat irvessä vain koska pakko. Ei oo pakko.

Oon opetellut ihan vaan olemaan. Rötväämään sohvalla ja katsomaan Simpsoneita. En oo siinä vieläkään kovin hyvä, mutta ainakin nyt viimeistään se levon merkitys on iskenyt tajuntaan toden teolla. Tuore parisuhde (vau, kuullostaa vieläkin hyvältä) on muistuttanut mua siitä ettei liikkeellä tarvitse olla joka viikonpäivä 6-22 ja hakata päätä seinään jos jonakin päivänä ei ehdikään olla kunnollisempi, tunnollisempi, hoikempi, lihaksikkaampi, voimakkaampi, fiksumpi, vähän enemmän vielä äiti ja se maailman empaattisin superihminen.

Nyt omat ajatukset kesäkunnosta joka on saavutettava vaikka väkisin, lähinnä huvittaa. Toisaalta, olenhan minä aina ollut kaikki mulle heti - tyyppiä. Jos tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Väitin jo löytäneeni kultaisen keskitien. Perun puheeni! Aivan yhtä apinanraivolla tuo kevät meni kuin edellinenkin, ja siitä lopputuloksena täysin kadotettu motivaatio ja muutama kesäkilo. Mutta silti, joka ikinen ravintolaruoka ja jäätelöannos on ollut sen arvoista. Kurinalaisempi elämä jatkuu taas, mutta välillä pitää osata heittää vapaalle ja nauttia elämästä myös erilaisilla tavoilla. Jokaisella kuitenkin on vain se yksi elämä elettävänä, enkä mä ainakaan halua omalla kuolinvuoteellani sitten joskus harmitella omia valintoja. Että oispa sallinut itselleen välillä päärynäjätskin ja vohveleita aamiaiseksi. Tai jättänyt menemättä salille silloin kun se ei kiinnosta. Tai lopettanut vouhkaamisen muutamasta hassusta kilosta jotka kropassa tuntuu ylimääräiseltä. Ennemmin vaikka iloinnut siitä että elämässä alkaa kaikki palat loksahdella paikoilleen ja sitä voi aivan hyvällä omallatunnolla nauttia kun siinä palapelissä kaikilla on hyvä olla.

Tauko on saanut aikaiseksi palavan kaipuun rautojen pariin. Oon turhautuneena hyppinyt melkein seinille kun energiaa on purettavana niin paljon. Ja ne satunnaiset kerrat kun oon nyt loman aikana salille päässyt, on saanut aikaan niin euforisen olon että nyt sen muistaa taas pitkän aikaa miksi tämä on mun juttu.

Kalajoen Asemalla. (kaksi kotia, kaksi salia.. :)

Lomakelit näyttää jatkuvan yhtä kauniina kuin krapulainen morsian.. ja kun kaikista kiihkein kuherruskuukausikin alkaa olla taputeltu, on aika palata sorvin ääreen! Ruoka ei vielä maistu kovinkaan hyvin, lähinnä tekee 2kk ulkoruokinnan jälkeen mieli paastota seuraavat 2kk, mutta rauta kutsuu, rauta kutsuu. Valmennus jää nyt mun osalta hetkeksi tauolle, koutsi lähtee opiskelemaan (jesjesjes!) ja sitä myöten kyllä jossain vaiheessa yhteistyö jatkuu ihan varmasti! Syksy ja talvi tuo näillä näkymin meidän poppoolle uusia tuulia, mutta treeni tulee olemaan vahvasti mukana elämässä edelleen. Jännällä ootetaan myös, miltä Marjan (kisa?)suunnitelmat näyttää? Mä oon kypsytellyt ajatusta myös vähän toisenlaisesta blogista, mutta se idea jääköön vielä muhimaan.. :)

Sateesta huolimatta mukavaa kesää edelleen kaikille! Toivotaan kovasti aurinkoa nyt kun lomakausi on kuumimmillaan. Me nautitaan vielä seuraava viikko ja sitten pitäisi palailla työelämän syövereihin.

  -Sarppa-

torstai 9. kesäkuuta 2016

Rakkautta ja hiushuolia: Tuotetestissä BPcare!

 
Palataan taas tukkajuttuihin, (ihanakamala tuttu murheenkryyni, hiukset) nimittäin mulla on ollut ilo tutustua suomalaiseen BP Care - hiustenhoitosarjaan jonka taustalla on hiustenpidennysten kehittäjä ja kampaajayrittäjä Anne Kaismo. Tämä hiustenhoitosarja on kehitelty nimenomaan pitkille ja käsitellyille hiuksille, sekä hiustenpidennysten erityisvaatimuksiin. Mulla ei oo pidennyksille ollut koskaan tarvetta, joten en niistä tiedä tuon taivaallista, mutta omat hiukset on pitkät, todella (jopa haastavan) tuuheat ja kyllä, käsitelty niitä on jopa kakaravuosista asti. Tällainen käkkärä luonnonkihara on toisaalta helppo, sitä ei tarvitse pestä ja käsitellä usein, mutta silloin kun tarvitsee, siihen tarvitaan tököttien lisäksi pelit ja vehkeet, eli suoristusrauta on tuttu kapistus. Mun hiukset on jo vuosia tarvinneet tuotteita jotka ravitsee, korjaa, kosteuttaa ja mielellään myös suojaa. Innostuin aika valtavasti kun Essi vinkkasi näistä kotimaisista tuotteista. 
 

Mulla on testissä ollut BPCaren Hydrating shampoo sekä Quick Mask jotka molemmat sisältää ihanaa arganöljyä. Oon nyt viime aikoina innostunut arganöljystä kauneudenhoidossa muutenkin, sillä on niin paljon hyviä vaikutuksia ihoon, siitä saattaa löytyä apu jopa todella hankaliin ihottumiin. Elottomista hiuksista se tekee pehmeät ja elinvoimaiset. Mulla on ollut tapana laittaa öljyä pari tippaa hiuksiin, lähinnä kuiviin latvoihin, se tekee nimittäin todella upean kiillon. Suuret oli odotukset siis näille uusille tuotteille, ja täytyy sanoa että odotukset kyllä täyttyi. Pelkästään shampoo tuntui kosteuttavan hiusta. Quick Maskia oon käyttänyt sekä päivittäin pikahoitoaineena että sitten saunapäivinä pitemmällä vaikutusajalla tehohoitoaineella. Tuoksu näissä oli ihana, naisellinen ja sellainen ylellinen, jonka uskoisin sopivan myös herkempinenäisille arjen luksusta arvostaville.

Shampoon ja Quick Maskin jälkeen. Arjen luksusta :)
Äkkiseltään vois aatella että saman vaikutuksen saa millä tahansa tökötillä, mutta ei se aivan niin ole. Mulla kun on niin haastava hiuslaatu, niin tähän on todellakin kokeiltu yhtä sun toista, ja se missä se tuotteen tehokkuus näkyy, on se hiuksen kunto pesukertojen välillä. Että meneekö se punttireeneissä harakanpesäksi vai pysyykö tuulessa ja tuiskussakin pehmeänä ja kiiltävänä. Nyt tuntuu pysyvän. Ehdottomasti hankintalistalle sarjan loputkin tuotteet, ja multa lähtee kyllä iso peukku tuotteen kotimaisuudesta, se on sellainen asia mistä mun mielestä kannattaa maksaa. Paitsi että aivan parasta on se ettei nämä oo edes kalliita. Oon joskus maksanut satasia hiustuotteista koska brändi. Nykyään etusijalle menee kotimaisuus ja laatu. Nämä ja muut BPCaren tuotteet löydät Hiustalo Jessistä! :)

Ai niin, ja jos mä oisin mies, niin ostaisin näitä hemmottelujuttuja lahjaksi mun naiselle! ;)

(Ripset huollettu @BeautyStudioLollipop)

Mitäs muuta hiusjuttujen lisäksi kuuluu? Epäilemättä on käynyt aika selväksi että elämäntapasinkulle sattui pari muuttujaa ja näyttää siltä että meidän prinsessatalouteen on saapastelemassa kohtalaisen kovalla ryminällä myös kuninkaallista verta.. :D Rakastuminen on ottanut sen verran koville että nyt poden aivan kamalaa flunssaa kuumeen sekä korkojen kera ja treenitauko vaan venyy ja venyy. Oon itseasiassa sairaslomalla, siis todellakin minä, joka normaalisti menen töihin vaikka pää kainalossa. Dieetin saa unohtaa aivan täysin, tällaisissa olotiloissa ei pysty syömään saati nukkumaan ensinkään. Ihanaa on se, että punttimimmi löysi vierelleen samanhenkisen miehen. Mikään ei oo kivempaa kuin treenin jälkeen sekoitella yhden palkkarin sijaan kaksi palkkaria, suunnitella syksylle yhteistä massakautta ja kaataa tämä ylitsevuotava onnentunne kaikkien niiden niskaan jotka ei ois ikinä uskoneet että Sarppakin vielä joskus asettuu. Nyt se nimittäin asettuu. :)

Sitä ennen, elämme toistaiseksi matkalaukkuelämää.  Ja se on ihanaa!

Flunssaaaaa... sniif!
-Sarppa-

*postaus on toteutettu yhteistyössä Hiustalo Jessin kanssa

tiistai 24. toukokuuta 2016

Liike on ihmelääke!

Toisinaan, itseasiassa aika useinkin, joku blogia seuraava lähestyy, taputtelee olkapäälle ja sanoo "mahtavaa Sari, aivan älytön muutos, saat olla niin ylpeä." Ja vieläkin sitä häkeltyy, ja sopertaa tippa linssissä jotain kiitoksen tapaista. Toisinaan sitä pysähtyy hetkeksi miettimään, että mikä muutos eniten ulospäin muille näkyy, on tietysti ulkonäkö. Mutta tiedättekö, se ei ole se tärkein kohta minkä haluan ihmisten huomaavan. Suurin muutos mikä on tapahtunut, on tapahtunut pään sisällä. En minä ollut koskaan liikunnallinen lapsi, ja pakolta maistuva koululiikunta ja sen karkea taitoihin perustuva numeroarviointi tappoi sen vähäisenkin innostuksen mitä mulla oli joskus yhtä ainoaa lajia kohtaan. Tuo laji oli muuten koripallo. Ei uskois, sillä koen tänä päivänäkin kaikenlaisen ryhmäliikunnan lähinnä ahdistavana ajatuksena. Aijon sen ajatuksen voittaa vielä, ensimmäisen askeleen otinkin talvella kun lähdin kokeilemaan joogaa. No, jos ei koripallo, niin ei myöskään jooga ollut mun heiniä. Mutta suurin kynnys on ylitetty.

Kun raskauden myötä tuli ylipainoa, liikkumisesta tuli mörkö joka piilotettiin kaappiin. Oli oikeastaan aina sellainen tunne että pitäisi, ja sitten sellainen mielikuva että kaikki liikunta pitäisi tehdä aina täydellä teholla niin että hiki lentää ja veri roiskuu ja oksennus maistuu suussa. Josta päästäänkin siihen ajatukseen että en minä viitsi edes yrittää kun en pysty kuitenkaan. En osannut edes peruskoulussa, (se tehtiin selväksi), miten osaisin nyt aikuisena? Miksi ylipäätään tältä ylipainoiselta kansalta on unohtunut liikkumisen perustaidot, missä kohtaa menee pieleen? Liika suorittaminen ja kilpailuhenki lapsuudesta lähtien? Pitäiskö piltit opettaa paremmuusjärjestyksen sijaan tavoittelemaan vanhoja kunnon pihaporukoita joissa kilpailemisen sijaan "ihan vaan pelaillaan"?

No, ajatus karkas. Mun pointti on se, että nää asiat voi todellakin muuttua vielä aikuisenakin. Loppupeleissä mulle on aivan se ja sama miltä näytän, paljonko painan, paljonko nousee penkistä ja montako kertaa viikossa. Oon niin iloinen ja onnellinen siitä, että vielä näin aikuisena löysin liikkumisen ilon. Tää harrastus on saanu mut todella paljon parempaan kuntoon fyysisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti.  Arkea jaksaa paremmin, univaikeudet on helpottaneet, työ ei tunnu niin kuormittavalta, on voimaa ja ketteryyttä tehdä asioita joihin ei pystynyt vuosikausiin. Treenin jälkeinen fiilis on sitä parasta mielen lääkettä. Jokainen tarvii onnistumisia ja taputuksia olalle. Tarvii sen tunteen kun on antanu kaikkensa ja voi olla tyytyväinen itseensä. Itsensä ylittäminen merkitsee eri asioita meille jokaiselle. Tänä päivänä mä ylitin itseni kun raahasin itteni tunnin lenkille todella raskaan työrupeaman jälkeen. Ja mikä fiilis lenkin jälkeen taas tuli!

Aina on olemassa vaihtoehtoja. Sitä vois vaan antaa olla, kerätä lautaselle kasan lihapiirakoita ja heittää sohvalle maate. Kattoa peiliin aamulla ja todeta miljoonatta kertaa että jotain tarttis tehrä. Pettyä omaan tekemättömyyteen ja riittämättömyyteen joka päivä uudestaan.

Tai sitten voi valita toisin, laittaa ne lenkkarit jalkaan ja näyttää maailmalle että mistä se koira pissii. Koska se oot sinä, joka sen sun elämän paremmaksi tekee, ei kukaan muu sun puolesta.

Because you can.

 -Sarppa-