torstai 14. heinäkuuta 2016

"En mä kehtaa"



Tämän oman pienen blogitaipaleeni aikana teistä tosi moni on jutustellut ja kysellyt vinkkejä liikkumiseen ja syömiseen. Jostain kumman syystä (hehehe) juttutuokiot etenee poikkeuksetta salitreenaamiseen. Johtuiskohan siitä että välttelen kaikkea aerobista suurinpiirtein kuin ruttoa enkä oikeastaan tiedä salitreenin lisäksi muista liikuntamuodoista yhtään mitään, paitsi sen että lähes lajiin kuin lajiin liittyy joku pallo tai muu vehje mitä potkitaan, lyödään, heitetään, jahdataan tai muuta yhtä tylsää? :D

Oon aika innokas tyrkyttämään ja tuputtamaan lihaskuntoharjoittelua ihan jokaiselle. Syystä että siitä on hyötyä ihan jokaiselle. Lihaskuntotreeni on aivan ykkösjuttu kun halutaan säilyttää hyvä ja terve kehonkoostumus, liikkuvuus, paino, toimintakyky.. kaikki ne asiat, mitkä vaikuttaa suoraan meidän terveyteen ja oloon ihan joka päivä. Vaikka jokainen meistä on yksilö, kenenkään keho ei niin paljon poikkea toisesta ettäkö voisi väittää muuta.

Siksi mun sydän itkee verta joka ikinen juuttaan kerta kun kuulen että "en mä kehtaa mennä salille, oon sinne aivan liian laiha / läski / laihaläski / heikko / nainen / mies / nuori / vanha / kokematon / tietämätön / taitamaton ja kaikki aivan varmasti katsoo ja nauraa.

Kun ei katso. Eikä naura. Okei, joka asemalle mahtuu niitä dorkia jotka kokee oikeudekseen huvitella toisen henkilön kustannuksella, mutta niistähän ei yksinkertasesti kannata välittää. Mulla on sulle aivan satavarmasti tarjota parempi vaihtoehto: Mene sinne salille, ja jos Dorka sattuu just sun tielle, niin raivaa se. Ilkeään kommenttiin voi vastata esimerkiksi näin: Kiitos, olipa kauniisti sanottu. Sun vanhemmat on varmasti susta tosi ylpeitä. Kun työvälineena sekä kohteena on sun oma keho, siinä mennään niin henkilökohtaisilla vesillä että ketään ei pitäis kiinnostaa siinä vaiheessa muu kuin oma tekeminen ja osaaminen.

Mitä enemmän dissataan, sen suurempi polte on onnistua.


Mene sinne salille. 

Just omana itsenäs. Tekemään sun omaa juttua. Jos et osaa, niin osta salilta vaikka sitten vain se yksi ohjauskerta, jonka aikana salin oma väki opastaa sut alkuun. Siitä niille maksetaan! Tai ota kaveri mukaan, joka neuvoo. Laitteet, välineet, liikkeet, vehkeet ja niiden nimet tulee kyllä ajan myötä tutuksi. On olemassa myös tietty yleispätevä salietiketti mikä kaikessa yksinkertaisuudessaan pitää seuraavat asiat sisällään: Ei saa kiusata, ja omat jäljet pitää siivota.  Mun 4-vuotias tytärkin osaa tuon.

Tuut yllättymään siitä mihin kaikkeen sun keho pystyy jo nyt, ja mihin se pystyy kehittyessään. Älä siis enää ajattele että en voi, en pysty, en jaksa kuitenkaan. Haistata ennakkoluuloille pitkät, älä polje itseäs maanrakoon vaan päätä että nyt se perkele tapahtuu. Tässä asiassa ei ole oikoteitä, mutta on teitä, monia joista valita. Joka tapauksessa ite joudut askelees ottamaan.

Treenikassiin tarvit mukaan juomapullon ja ehkä pienen pyyhkeen. Siinä se. Ei tarvi olla tonnilla trikoota, eikä säkillistä #gymlifestylekamaa. Ei tarvi olla satasten pt-paketteja jos ei siihen ole varaa, ei tarvi ravata salilla viittä kertaa viikossa siksi että se on muotia. Käännä fokus mieluummin itseluottamukseen ja siihen että tekeminen tapahtuu turvallisesti ja järkevästi. Kysyvä ei prässistä eksy, ja on tosi tärkeää ettei omaa osaamistaan sen enempää aliarvioi kuin yliarvioi. Lihaskuntotreeni on syytä aloittaa perusliikkeistä, ja hifistelyt tulee kuvioihin mukaan vasta myöhemmin.

Tällainen pikku aamunavaus tänään. Meillä on ollut puhetta tehdä semmoinen lyhkänen postaus siitä mitä meidän treenikasseista löytyy ja miksi, se voitas ottaa seuraavaksi työn alle. Kotikuntolijan vinkkiviitosetkin on edelleen työnalla kun jumppasiskojen kalenterit ja vuorotyöt natsaa aika huonosti, syksyn mittaan koitetaan saada aikaiseksi niitäkin!

Jostain se on aloitettava! Raskauskilot ja raskausajandiabetes sai miettimään..
 -Sarppa-


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kuulumisia: Treeni tauolla

Heissan! Täällä on käynnissä kolmas lomaviikko, ja reissun jälkeinen tuskanhikinen arjen opettelu. Loma on tehnyt hyvää, stressitasot on laskeneet aika lailla nolliin ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oon päässyt irti työelämästä.


Myös fyysinen kuorma on helpottanut. Sen oon nyt huomannut kun oon pikkuhiljaa palaillut taas punttitreenin pariin, ennen taukoa en oikeastaan edes tajunnut että kroppakin saattais kaivata lepoa ihan oikeasti. Ennen lomaa ajatukset alkoi olla taas sitä tasoa että treeni on pakko tehdä, pakko, pakko, pakko tai... tai mitä? Minkä takia pakko? Itsensä ja oman hyvinvointinsa takiahan tätä tehdään, ja hommasta katoaa mielekkyys nopeasti jos joka ikinen sarja ja toisto toteutuu hampaat irvessä vain koska pakko. Ei oo pakko.

Oon opetellut ihan vaan olemaan. Rötväämään sohvalla ja katsomaan Simpsoneita. En oo siinä vieläkään kovin hyvä, mutta ainakin nyt viimeistään se levon merkitys on iskenyt tajuntaan toden teolla. Tuore parisuhde (vau, kuullostaa vieläkin hyvältä) on muistuttanut mua siitä ettei liikkeellä tarvitse olla joka viikonpäivä 6-22 ja hakata päätä seinään jos jonakin päivänä ei ehdikään olla kunnollisempi, tunnollisempi, hoikempi, lihaksikkaampi, voimakkaampi, fiksumpi, vähän enemmän vielä äiti ja se maailman empaattisin superihminen.

Nyt omat ajatukset kesäkunnosta joka on saavutettava vaikka väkisin, lähinnä huvittaa. Toisaalta, olenhan minä aina ollut kaikki mulle heti - tyyppiä. Jos tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Väitin jo löytäneeni kultaisen keskitien. Perun puheeni! Aivan yhtä apinanraivolla tuo kevät meni kuin edellinenkin, ja siitä lopputuloksena täysin kadotettu motivaatio ja muutama kesäkilo. Mutta silti, joka ikinen ravintolaruoka ja jäätelöannos on ollut sen arvoista. Kurinalaisempi elämä jatkuu taas, mutta välillä pitää osata heittää vapaalle ja nauttia elämästä myös erilaisilla tavoilla. Jokaisella kuitenkin on vain se yksi elämä elettävänä, enkä mä ainakaan halua omalla kuolinvuoteellani sitten joskus harmitella omia valintoja. Että oispa sallinut itselleen välillä päärynäjätskin ja vohveleita aamiaiseksi. Tai jättänyt menemättä salille silloin kun se ei kiinnosta. Tai lopettanut vouhkaamisen muutamasta hassusta kilosta jotka kropassa tuntuu ylimääräiseltä. Ennemmin vaikka iloinnut siitä että elämässä alkaa kaikki palat loksahdella paikoilleen ja sitä voi aivan hyvällä omallatunnolla nauttia kun siinä palapelissä kaikilla on hyvä olla.

Tauko on saanut aikaiseksi palavan kaipuun rautojen pariin. Oon turhautuneena hyppinyt melkein seinille kun energiaa on purettavana niin paljon. Ja ne satunnaiset kerrat kun oon nyt loman aikana salille päässyt, on saanut aikaan niin euforisen olon että nyt sen muistaa taas pitkän aikaa miksi tämä on mun juttu.

Kalajoen Asemalla. (kaksi kotia, kaksi salia.. :)

Lomakelit näyttää jatkuvan yhtä kauniina kuin krapulainen morsian.. ja kun kaikista kiihkein kuherruskuukausikin alkaa olla taputeltu, on aika palata sorvin ääreen! Ruoka ei vielä maistu kovinkaan hyvin, lähinnä tekee 2kk ulkoruokinnan jälkeen mieli paastota seuraavat 2kk, mutta rauta kutsuu, rauta kutsuu. Valmennus jää nyt mun osalta hetkeksi tauolle, koutsi lähtee opiskelemaan (jesjesjes!) ja sitä myöten kyllä jossain vaiheessa yhteistyö jatkuu ihan varmasti! Syksy ja talvi tuo näillä näkymin meidän poppoolle uusia tuulia, mutta treeni tulee olemaan vahvasti mukana elämässä edelleen. Jännällä ootetaan myös, miltä Marjan (kisa?)suunnitelmat näyttää? Mä oon kypsytellyt ajatusta myös vähän toisenlaisesta blogista, mutta se idea jääköön vielä muhimaan.. :)

Sateesta huolimatta mukavaa kesää edelleen kaikille! Toivotaan kovasti aurinkoa nyt kun lomakausi on kuumimmillaan. Me nautitaan vielä seuraava viikko ja sitten pitäisi palailla työelämän syövereihin.

  -Sarppa-