Kuulumisia: Treeni tauolla

Heissan! Täällä on käynnissä kolmas lomaviikko, ja reissun jälkeinen tuskanhikinen arjen opettelu. Loma on tehnyt hyvää, stressitasot on laskeneet aika lailla nolliin ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oon päässyt irti työelämästä.

 

Myös fyysinen kuorma on helpottanut. Sen oon nyt huomannut kun oon pikkuhiljaa palaillut taas punttitreenin pariin, ennen taukoa en oikeastaan edes tajunnut että kroppakin saattais kaivata lepoa ihan oikeasti. Ennen lomaa ajatukset alkoi olla taas sitä tasoa että treeni on pakko tehdä, pakko, pakko, pakko tai... tai mitä? Minkä takia pakko? Itsensä ja oman hyvinvointinsa takiahan tätä tehdään, ja hommasta katoaa mielekkyys nopeasti jos joka ikinen sarja ja toisto toteutuu hampaat irvessä vain koska pakko. Ei oo pakko.

Oon opetellut ihan vaan olemaan. Rötväämään sohvalla ja katsomaan Simpsoneita. En oo siinä vieläkään kovin hyvä, mutta ainakin nyt viimeistään se levon merkitys on iskenyt tajuntaan toden teolla. Tuore parisuhde (vau, kuullostaa vieläkin hyvältä) on muistuttanut mua siitä ettei liikkeellä tarvitse olla joka viikonpäivä 6-22 ja hakata päätä seinään jos jonakin päivänä ei ehdikään olla kunnollisempi, tunnollisempi, hoikempi, lihaksikkaampi, voimakkaampi, fiksumpi, vähän enemmän vielä äiti ja se maailman empaattisin superihminen.

Nyt omat ajatukset kesäkunnosta joka on saavutettava vaikka väkisin, lähinnä huvittaa. Toisaalta, olenhan minä aina ollut kaikki mulle heti - tyyppiä. Jos tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Väitin jo löytäneeni kultaisen keskitien. Perun puheeni! Aivan yhtä apinanraivolla tuo kevät meni kuin edellinenkin, ja siitä lopputuloksena täysin kadotettu motivaatio ja muutama kesäkilo. Mutta silti, joka ikinen ravintolaruoka ja jäätelöannos on ollut sen arvoista. Kurinalaisempi elämä jatkuu taas, mutta välillä pitää osata heittää vapaalle ja nauttia elämästä myös erilaisilla tavoilla. Jokaisella kuitenkin on vain se yksi elämä elettävänä, enkä mä ainakaan halua omalla kuolinvuoteellani sitten joskus harmitella omia valintoja. Että oispa sallinut itselleen välillä päärynäjätskin ja vohveleita aamiaiseksi. Tai jättänyt menemättä salille silloin kun se ei kiinnosta. Tai lopettanut vouhkaamisen muutamasta hassusta kilosta jotka kropassa tuntuu ylimääräiseltä. Ennemmin vaikka iloinnut siitä että elämässä alkaa kaikki palat loksahdella paikoilleen ja sitä voi aivan hyvällä omallatunnolla nauttia kun siinä palapelissä kaikilla on hyvä olla.

Tauko on saanut aikaiseksi palavan kaipuun rautojen pariin. Oon turhautuneena hyppinyt melkein seinille kun energiaa on purettavana niin paljon. Ja ne satunnaiset kerrat kun oon nyt loman aikana salille päässyt, on saanut aikaan niin euforisen olon että nyt sen muistaa taas pitkän aikaa miksi tämä on mun juttu.

Kalajoen Asemalla. (kaksi kotia, kaksi salia.. :)

Lomakelit näyttää jatkuvan yhtä kauniina kuin krapulainen morsian.. ja kun kaikista kiihkein kuherruskuukausikin alkaa olla taputeltu, on aika palata sorvin ääreen! Ruoka ei vielä maistu kovinkaan hyvin, lähinnä tekee 2kk ulkoruokinnan jälkeen mieli paastota seuraavat 2kk, mutta rauta kutsuu, rauta kutsuu. Valmennus jää nyt mun osalta hetkeksi tauolle, koutsi lähtee opiskelemaan (jesjesjes!) ja sitä myöten kyllä jossain vaiheessa yhteistyö jatkuu ihan varmasti! Syksy ja talvi tuo näillä näkymin meidän poppoolle uusia tuulia, mutta treeni tulee olemaan vahvasti mukana elämässä edelleen. Jännällä ootetaan myös, miltä Marjan (kisa?)suunnitelmat näyttää? Mä oon kypsytellyt ajatusta myös vähän toisenlaisesta blogista, mutta se idea jääköön vielä muhimaan.. :)

Sateesta huolimatta mukavaa kesää edelleen kaikille! Toivotaan kovasti aurinkoa nyt kun lomakausi on kuumimmillaan. Me nautitaan vielä seuraava viikko ja sitten pitäisi palailla työelämän syövereihin.

  -Sarppa-