Itseinho, sisäänrakennettu asennevamma?

Upea aamuaurinko herätti mut tänään yövuoron jälkeiseksi aamuksi aivan liian aikaisin. Siltä osin päivän suunnitelmat meni nyt uusiksi, sillä univelkaisena on turha lähteä salille rehkimään. Annoin itselleni luvan hitaaseen aamuun, ja pysähtymiseen tänä päivänä. Keho ja mieli tarvitsee lepoa. Itselleen pitää olla armollinen.

Luin sängyssä päivän uutisia. Huomio kiinnittyi päivän Hesarin juttuun jossa kerrotaan kuinka valtaosa suomalaisista naisista, ja puolet miehistä on tyytymättömiä painoonsa. Tämä näkyy masennuksena ja vääränlaisena laihduttamisena. Se tarina on mulle tuttu. Muistan hyvin ajan, kun vihasin omaa kehoani, kaikista eniten raskauden jälkeen, vaikka silloinhan naisen keho on kauneimmillaan! Tehtävänsä täyttänyt, kaunis nainen. Minä näin peilissä ylipainoisen, väsyneen ja ruman rusinan. En nähnyt sitä valtavaa urakkaa mistä mun keho oli juuri suoriutunut, näin vain paksut reidet, roikkuvan mahan, imetyksestä kärsivät rinnat, jenkkakahvat, vääränväriset hiukset ja liian ison takapuolen. Kyllä vain, voin kertoa että se näky masensi. Se näky aiheutti vihaa ja jopa katkeruutta. Sitähän äidit ei tosin saa ääneen sanoa, vaikka lähestulkoon jokainen on venyvää vatsanahkaansa puristellut ja kokenut menettäneensä osan naiseudestaan äitiyden myötä. Mies, sinä olet niin tärkeässä roolissa kun nainen opettelee elämään äitiyden muokkaaman vartalonsa kanssa!

Samassa tilanteessa on hirvittävä määrä ihmisiä ilman lapsiakin. Se mikä on surullisinta, niin jopa terveitä, sopusuhtaisia nuoria asettaa itselleen täysin epärealistisia tavoitteita kauneusihanteisiin kallellaan. Nuoren käsitys omasta kehostaan voi olla todella vääristynyt. Onneksi näistä osin sairaistakin kauneusihanteista puhutaan koko ajan enemmän; Syömishäiriöihin ajetut vartalot photoshopatuissa mainoskuvissa ei ole todellisuutta. Malli voi olla tärkeää kuvausta varten syömättä helposti jopa pari vuorokautta. Kuvauspäivänä vedetään sokeripaloja ettei mene taju. Se on todellisuutta. Raakaa ja vaarallista sellaista. Sä et voi asettaa itselles epärealistisia tavotteita, koska sä et tuu pääsemään niihin. Epäonnistuminen masentaa. Sitä ajattelee että mä en pysty. Etkä sä pystykään. Sen sijaan realistisiin, järkeviin tavoitteisiin sä pääset. Meidän on syytä muistaa, että valtaosa meistä kävelee ihan vaan maanpinnalla eikä catwalkeilla. SUN EI TARVITSE olla langanlaiha, supervoimakas, kovassa tikissä, tai mitään mikä ei oo sua. Sä oot sä, ja maailmalle se riittää.

Jos sä itse et oo tyytyväinen sun ulkonäköön tai elämäntapoihin, niin sitten on aika muuttaa niitä. Me ollaan käyty jo läpi niitä konkreettisia asioita miten se tapahtuu, mutta ei olla puhuttu oikeastaan yhtään siitä tärkeimmästä asiasta, nimittäin asenteesta.

 

Sä et voi onnistua, jos sä vihaat, dissaat ja pahimmassa tapauksessa jopa häpeät itseäs jatkuvasti. Ajatellaampa mun työtä kuntoutusmaailmassa; Mun asiakas ei takuulla tule onnistumaan jos mä keskityn vain sen ongelmiin ja siihen mihin se ei pysty. Mutta kun me keskitytään siihen mihin se pystyy, niin motivaatio on ihan eri, ja tuloksia tulee! Sama pätee ihan jokaiseen, joka haluaa kehittyä, edetä, muuttua, mennä eteen päin. Sun pitää kaivaa itsestäs ne hyvät asiat. Katsoa peiliin ja sanoa että hei, mä oon hyvä tyyppi. Haluat rakastaa itseäs, sun kehoa ja pitää siitä hyvää huolta. Siitä se motivaatio tulee. Vaikka ne jenkkakahvat sieltä housujen liitingistä pullottaa, älä vihaa niitä, vaan käännä ajatukset sun voimavaroihin; Sä pystyt hankkiutumaan niistä eroon! Sun ei tarvitse enää kantaa niitä mukana.

Positiivisella ajattelutavalla sä opit ymmärtämään sun arvon. Mitä sä ansaitset ja mitä et. Opit luopumaan turhasta, heittämään negatiiviset, surua ja masentavia tunteita tuovat ajatukset pois. Sä opit iloitsemaan monista asioista, keväisestä auringonpaisteesta, kultaisista päiväkodintädeistä, siitä että imetys onnistui, mitä sitten vaikka rinnat roikkuu? Sä tuut huomaamaan että hymyilet koko ajan enemmän, ja se vilpitön ilo ja onni tarttuu myös ympärillä oleviin ihmisiin.

Sä opit hyväksymään, että elämä on tässä ja nyt, ja sattumien lisäksi sun omilla valinnoilla oot kulkenut juuri tähän hetkeen. Kuuntelitko sun sydäntä silloin, kuunteletko nyt? Ootko siinä sun tilanteessasi nyt onnellinen?

Älä kiusaa itseäs epäonnistumisilla. Epäonnistumiset on niitä asioita mitkä meitä kasvattaa. Mene rohkeasti eteen päin. Nosta häntä pystyyn, taputa itseäs olkapäähän, irvistä peilille ja sano itselles että sä pystyt toteuttamaan sun unelmat, mitä ne sitten ikinä onkin.

Rakkaudella, Sarppa

Älä pelkää, se on vain rasvaa!

kuva lainattu netistä.

Okei! Aika siirtyä seuraavaan makroon, teidän toiveesta rasvoihin! Mä oon koko alkuvuoden lukenut ja päntännyt, selaillen käynyt läpi erilaisia tutkimuksia, luovuttanut koska kielimuuri, ja yrittänyt kohta taas uudestaan. Tää aihe on kyllä sellainen sekametelisoppa ja kuppikuntien taistelutanner että vaikea päättää mihin leiriin itse asettuis. Toiset uskoo yhtä, toiset toista.

Meidän kuppikunta saa nimen Kohtuudella ja Maalaisjärjellä.

Rasvat. Ihana, kamala murheenkryyni. Sillä aletaan pelottelemaan jo äitiysneuvolassa ensimmäisestä purkkiin pissaamisesta lähtien. Rasvattomat maitotuotteet, kalaa kaksi kertaa viikossa, leivän päälle margariinia ja ruuanlaittoon rypsiöljyä. Muuten tulee korkea verenpaine, diabetes, jenkkakahvat ja morbus cordis coronarius. Viralliset ravintosuositukset siirtyy äidinmaidossa tuleville sukupolville.

Älä ymmärrä väärin, virallisissa ravintosuosituksissa on paljon hyvää. Pointti on siinä, että on tietoinen mistä kaikesta kertyy sitä huonoa, ja että on taito tehdä hyviä valintoja, joten lähetäämpä kaivautumaan lipidien ihmeelliseen maailmaan!

Mihin rasvoja tarvitaan? 

Hiilaripostauksessa mietittiin, mitä tapahtuu kun tankkaa koneeseen vääränlaista polttoainetta. Sama pätee myös voiteluaineisiin. Rasvat on tavallaan kehon voiteluaineita. Välttämällä rasvaa saatat aiheuttaa erilaisia häiriöitä sun kehoon. Esimerkiksi kolesterolin kaltaiset rasva-aineet (hormonit) toimii tärkeinä elintoimintojen säätelijöinä. Varmasti jokainen on kuullut ja tietoinen siitä että liika rasva ruokavaliossa / kehossa on yhteydessä elintasosairauksiin, mutta kuinka moni tietää sen että myös liian niukka rasvan määrä ruokavaliossa aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia? Nykyään tutkitaan vilkkaasti rasvojen (Omega3) käyttöä esimerkiksi erilaisten neurologisten häiriöiden, kuten adhd:n hoidossa, ja sydän- ja verisuonisairaiden ruokavaliossa rasvojen laatu on jo pitkään ollut elinehto.

Rasvat on myös tärkeä energianlähde. Jos sä mielestäsi syöt hiilihydraatteja järkevän ja kohtuullisen määrän päivässä ja silti olo on nuutunut edelleen, sun energiavaje ja sen tuoma väsymys, pääkivut, kuiva iho, kalpeus ja voimattomuus voi johtua myös liian vähäisestä rasvojen saannista. Niukka rasvojen saanti aiheuttaa yleensä myös sen, että puutetta korvataan huonoilla hiilareilla (mieliteot, makeanhimo) ja tämä kombo on yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin.

(Yksi ruokalusikallinen ruokaöljyä sisältää yhtä paljon energiaa kuin yksi banaani. Kumman valitset sun aamupalalle puuron kylkeen? Rasva yhdistettynä hyvään hiilarilähteeseen kuten kaurapuuroon, pitää sut kylläisenä pitempään, kun taas banaani kohauttaa verensokerin ylös nopeasti ja näin saatat kohta tuntea tuttua aterianjälkeistä väsymystä).

Ja sitten. Kyllä vain! Kolesteroliakin tarvitaan. Rasvat ylläpitää kehon hormonitoimintaa, hedelmällisyyttä jne.. Rasvaton keho on kriisitilassa, siitä kertoo esimerkiksi poisjäävät kuukautiset, masennustilat, unihäiriöt jne. Korostan taas; älä leiki sun terveydellä.

Mitä valita, mitä välttää?

Ihan niinkuin niitä muitakin makroja, myös rasvoja pitäis syödä tasaisesti, päivän jokaisella aterialla. Hyvä nyrkkisääntö on vuorokaudessa 1g per painokilo, aktiiviliikkujalla hieman enemmän, laihduttajalla hieman vähemmän. Tääkin on tietysti yksilöllistä, ja ihan peruskuntoilijan ei tartte mitään grammamääriä laskea, riittää kun valitsee huonon sijaan hyvää jokaiselle aterialle ja muistaa, että rasvoja ei tarvitse pelätä! Ei edes silloin, kun tavoitteena on pudottaa painoa; laihduttajan keho toimii samoin kuin muidenkin kehot. Laihtuminen ei tapahdu jättämällä rasvat pois ruokavaliosta, laihtuminen tapahtuu polttamalla rasvaa kehosta eli liikkumalla.

Hanki sun keittiön perusvalikoimaan kasviperäisiä öljyjä; oliiviöljy, rypsiöljy, avokadoöljy, pellavaöljy jne joita voi lisätä aamupuuroon, kasviksiin, käyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa. Kun sä lisäät sun aamupuuroon öljyä, sun päivän ekassa ateriassa on rasva mukana. Kun sä paistat sun lounasbroilerin oliiviöljyssä, sun tokassa ateriassa on rasvat mukana. Ja tätä rataa iltaan saakka! Rypsiöljyssä sanotaan olevan virallisiin ravintosuosituksiin nähden optimaalisin rasvahappokoostumus. Itse en rypsiöljyä käytä ollenkaan, koska saan Omega3 riittävästi muista lähteistä. Omaan keittiööni kuuluu vahvasti myös kookosöljy, lähinnä tuomaan makua ja vaihtelua erilaisiin ruokiin ja varsinkin välipaloihin ja mun lempparipuuhaan eli ruokahifistelyyn :D

Käytä välipaloissa, smoothiessa, puurossa tms pähkinöitä ja pellavansiemeniä / rouhetta ja muita siemeniä. Jos pähkinät on sulle uus tuttavuus, suosittelen aloittamaan saksanpähkinöistä joissa on runsaasti Omega3. Pikkuhiljaa voit tutustua myös muihin pähkinöihin, jokaisella niistä on omat mahtavat terveyshyötynsä. Mun lempparipähkinä on ehdottomasti cashewpähkinä.

Syö kalaa 2 kertaa viikossa. Esim.lohi on hyvin  rasvainen kala, kun taas vähärasvaisempi vaihtoehto on vaikkapa ahven ja hauki. Laihduttajan kannattaa valita se vähärasvaisempi vaihtoehto. Rasvaa on tietysti myös lihassa, ja laihduttajan on syytä valita lautaselleen rasvaisen sian lihan sijaan broileria, hyvälaatuista naudanlihaa tai riistaa.

Viralliset ravintosuositukset puhuu vähärasvaisten / rasvattomien maitotuotteiden puolesta. Mä itse en näe teollisia maitotuotteita lainkaan tarpeellisena, ja meidän perheessä on päästy eroon todella monista vaivoista jättämällä maitotuotteet pois. Lasten kohdalla en ole ehdoton, päiväkodissa ja koulussa maito kuuluu edelleen ruokajuomaksi ja kotiinkin ostetaan silloin tällöin jugurttia. Se missä taas olen ehdoton, niin vähärasvaisina litkuina niitä ei syödä.

Maitoa ei kuulu juoda litratolkulla päivittäin. Se ei ole välttämätön kalsiumin lähde. Jos se kuitenkin kuuluu sun ruokavalioon kohtuudella (maalaisjärki!), voit valita huoletta sen rasvaisen vaihtoehdon. Myöskään maitorahkaa ei ole tarkoituksenmukaista vetää purkkitolkulla, vaan kohtuudella ja maalaisjärjellä. Rasvattomat maitotuotteet on niin prosessoituja tuotteita, että terveyshyötyjä niistä ei voi hakea. Ylimääräisiä kaloreita kylläkin, paljonkohan yksi litra maitoa mahtaa sisältää energiaa? Aika pitkän lenkin saa hölkätä että sen määrän kaloreita saa kulutetuksi.

Yhteenveto maitotuotteista: Maidon rasva ei ole terveyttä edistävä rasva. Siksi on helppo ajatella että rasvaton vaihtoehto on parempi. Haluan kuitenkin heittää sulle myös tämän näkövinkkelin, tarvitsetko sitä rasvatontakaan maitoa oikeastaan mihinkään, jos hankit kalsiumin,vitamiinit ja proteiinin paremmista lähteistä? Kalsium onkin tässä kohtaa mielenkiintoinen seikka. Tässä maassa juodaan tolkuttomia määriä maitoa ja silti Suomi on osteoporoositilastojen kärkisijoilla? Mä oon jo aiemminkin tästä kirjoittanut: Jos sä oot huolissas sun luustontiheydestä ja mahdollisesta osteoporoosista, sen sijaan että tankkaat valkoista vettä, osta itelles lenkkarit ja liiku kroppa kuntoon.

Maidosta puhutaan vielä lisää, kun seuraavalla kerralla hypätään protskuihin.

Margariinia vai voita?

Kun sun syömisen hallinta on niin hyvällä mallilla, että sun ateriat sisältää optimaalisen määrän välttämättömiä rasvahappoja kasviperäisistä öljyistä, pähkinöistä yms hyvistä lähteistä, sä et tarvitse margariinia oikeastaan mihinkään. Mä en itse ole tässäkään ehdoton tyranni, vaan hyväksyn omaan jääkaappiini molemmat vaihtoehdot. Margariinia meillä käytetään mahdollisimman vähän, koska se ei ole luonnollinen rasvanlähde. Nykyään on onneksi saatavilla erilaisia voin ja öljyjen sekoituksia, joista löytyy hyviä vaihtoehtoja. Ja se nokare voita silloin tällöin sun aamupuurossa, tai ruuanlaitossa ei tee sulle jenkkakahvoja eikä morbus cordis coronariusta. Kokonaisuus ratkaisee. Jos voita kuluu kilon paketti viikossa, voi olla aika tarkastella laskimen kanssa että paljonko se optimaalinen määrä per painokilo olikaan.

Mitä pitäisi ehdottomasti välttää?

Nyt päästään taas siihen tuttuun höttöön, eli eineksiin ja kaikkeen pitkälle prosessoituun teolliseen shaibaan joka sisältää piilorasvaa. Ne on niitä tyhjiä kaloreita joita kertyy päivän mittaan sen päiväkahvilla nautitun donitsin, majoneesilla kuorrutetun valmispatongin ja pakastepizzan muodossa. Kyseisten elintarvikkeiden sisältämä rasva on enimmäkseen just sitä huonoa rasvaa, jolla ne jenkkakahvat ja selluliitit takuulla kertyy ja morbus cordis coronariuskin saattaa koputella verisuonissa. Jätä ostamatta ainakin suklaat, jäätelöt, pullat, kermat, valmisruuat kuten pakastepizzat ja lihapiirakat, makkarat ja sipsit yms.


Huonojen rasvojen haitat:

• negatiivinen vaikutus kolesteroliarvoihin 
• diabeetikolla heikentää insuliiniresistenssiä
• lisää tulehdusta elimistössä
• heikentää aivo- ja muistitoimintoja

Maaliskuun haaste: 

1. Einekset jätetään nyt pois arkiruuasta. 
2. Panostetaan rasvan laatuun
3. Otetaan jossakin muodossa rasvat mukaan päivän jokaiselle aterialle 

TSEMPPIÄ MATKAAN! 





 

Missä sä treenaat ja miksi? Raahen Kuntokeskus Sisu testiin! :)

Oon vuosia reissannut kolmen salin väliä. Mut sit tuli päivä, kun alko tympäseen se, ettei ollut sitä yhtä omaa salia missä kävis ne treeninsä tekeen. Mitäs mä tein..? Mää kävin testaan Kuntokeskus Sisun Raahessa! :D Ja nyt mä kerron teille siitä, mitä mä halusin salilta, kun sinne ensimmäistä kertaa lähin ja mitä mä halusin siltä myöhemmin ja mitä mä haluun siltä nyt. "Saaks mä kuvata? Saaks kirjottaa blogiin?" Lupa heltyi, joten esittelen teille sanoin ja kuvin Sisun. :)

"The Aamu.." 

Aamupuuroa ja töitä The Työkaverin kanssa. Siitä se ajatus sitten lähtikin. Mutta vasta seuraavana päivänä ryhdistäydyin! :)

 

"Ku mä oon se ainut läski.."

Kun salilla aloitti treenaamisen, niin sitä haki salilta sitä yksityisyyttä, eli olis halunnut rauhassa kokeilla niitä laitteita ja ehkä osin myös pois sieltä toisten silmien alta. Juu, kun saliharrastuksen aloittaa, niin eka oletus on, että ne tyypit siellä on kaikki ihan tikissä. VÄÄRIN! Harva on oikeasti TIKISSÄ. Arvioisin, että noin 5-10% niistä sun kanssa treenaavista on tikissä. Riippuen tietenkin siitä, mitä tikissä oleminen kenellekin tarkoittaa.. Ekaa kertaa kun salille lähtee, niin kyllä sitä vaan tuntee ittensä ainoaksi läskiksi ja aloittelijaksi. Tai ainakin luulee muitten ajattelevan itsestään näin. VÄÄRIN! Jokainen joka on TIKISSÄ, tietää mitä on olla vasta-alkaja. Ei siellä kukaan ajattele, että onpa tuo läski, tai ylipäänsä kenestäkään yhtään mitään! Ja jos jotain ajatellaan vasta-alkajasta tai ylipainoisesta, niin kyllä se on se, että mahtavaa, että oot löytänyt tänne! 

"Kuinkas sitten kävikään.."

Kun salilla on käynyt pari vuotta, niin sitä arvostaa muita tekijöitä; riittävästi kyykkytilaa, levypainoja, käsipainoja, peruslaitteita, hifistelylaitteita jne. Myös erilaiset varusteet esim nilkkaremmit, erilaiset kahvat taljoihin jne luo mukavasti vaihtelevuutta treeniin. 

"Tähän on päädytty.."

Tällä hetkellä salin valintaan vaikuttavat tekijät ovat noiden edellä mainittujen lisäksi myös salin sijainti, aukioloajat, siisteys, ja yleensäkin se tunnelma siellä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä mainitsen HINNAN. Paljonko sä olet valmis maksamaan salijäsenyydestä kuussa..? Näillä leveyspiireillä hinnat ovat alhaiset, ei laadun, vaan tarjonnan runsauden ansiosta.

 Sisulla mennään! 

"Takaoven kautta sissään!"

 Eh, ei kun omistajan kautta tietty! Lupa kaikkivoipaiseen Someen kirjoitteluun piti saada, joten oli onni, että tapasin toisen salin omistajista, Jani Eteläahon, salilla. 

Salin Herra ja Huippublogisti

MannisSupermassaPutiikki

Heti saliin tultaessa ovelta löyty respa ja Sisukauppa, jonka ristin heti MannisSupermassaPutiikiksi. Oon reilun vuoden ollut nk sponsoriurheilija näille lisaravinnefirmoille. Tällä siis tarkoitetaan etuuksia heidän tuotteista ja mainostusta multa. Eli iso peukku siitä, että sali myy Suomen parhaita lisäravinteita. Jos et usko, niin kokeile vaikka. :D (Melko hyvin mainostettu, eikö..?) ;)

Valitettavasti kaikkien kengät eivät päässeet kuvaan.

Ensisilmäys saliin oli myönteinen; raikas, siisti, uusi (!!), tilava, monipuolinen ja viihtyisä. Sali oli jaettu muutamaan erilliseen tilaan. Aloitetaan isoimmasta. Isoimmassa, ja korkeimmassa tilassa oli monipuolisesti laitteita joka lihasryhmälle. Käsipainot, levypainot, kyykkyräkki ym löytyi tästä tilasta. Välikommenttina vielä, että omat salitreenini on ammattivalmentaja Jaana Kotkansalo tehnyt elokuusta 2014 lähtien, joten etenen treeneissäni hänen tekemien ohjeiden mukaan. 

Oikeastaan pystyin jo salin sisään tullessani hahmottamaan missä minkäkin liikkeen tuun tekemään. Tila oli avara, ja itse arvostan sitä, että saan tehdä treenini hyvällä temmolla ja pääsen sen jälkeen lähtemään kotimatkalle. 

Isompi sali

 Seuraavana kävin katselemassa salin takaosassa olevaa toiminnallista salia. Täältä löytyi kunnon värkit niin kyykkyyn, maveen kuin erilaisiin nostoihin! Ja jos oikein muistan, niin siellä sai jotain palloja viskoa seinään. Tää on mulle uus aluevaltaus, kun en oo koskaan tällaisissa käynyt. Tunnelma oli sellainen, että en todellakaan tule olemaan ainut joka tässä tilassa ”synnyttää”! :D 

Synnäri

Tämän toiminnallisen tilan vieressä, seinän takana oli kuntopyöriä, ja jokin telkkarin tapainen juttu. :D

Kuntopyörät ja telkkarin tapainen juttu

Parasta mitä salilta löytyy aloittelevia ajatellen oli ”pieni”puoli. Siis tällä salilla on oikeasti paikka, missä pystyy käymään ihan rauhassa kokeilemassa laitteita ihan kunnon treenin verran! Jos sillon, kun mä tän homman aloitin, ois jossain ollut sali, missä on vähän pienempi tila, josta löytyy koko mun kroppaa treenauttava tila, niin mä oisin ehdottomasti valinnut sen! (Vitsit miten pitkä lause!) Lisäksi tilasta löytyi jumppapalloja, mattoja, käsipainot (eli ei tartte venata isommalla puolella käsipainojen vapautumista), levypainot, tankoja ym. 

Pienempi sali

Ekan treenin minkä Sisulla tein oli rinta-selkä-vatsa-treeni. Rinta- ja selkätreenin tein isolla puolella käsipainoilla ja taljassa. Vatsat kävin tekemässä pienemmällä puolella mm palloa käyttäen. Aerobisia laitteita oli muistaakseni ainakin crosstrainer, juoksumatto ja porraskone. Porraskonetta en oo koskaan kokeillut. Sen aika tulee kyllä.

Eli tässä oli kertomus siitä, miten kisadieettiläinen löytää ekan oman salinsa, kun kisoihin on 53 päivää aikaa. :D Sen pituinen se!

Koska tapasin salin toisen omistajista, (Ja koska ole saanut Sarpalta huonoja vaikutteita, niin olin tietty käsi ojossa..), niin laitetaas arvontaa käyntiin, kun saatiin blogiin arvottavaa! :D Eli; ARVOTAAN Kuntokeskus Sisuun Lahjakortteja! Lahjakortilla saat viikon käydä ilmaiseksi Sisulla treenaamassa. Osallistua voit laittamalla yksityisviestiä fb:ssa Sari & Marja –Elämäni kunnossa, kommentoimalla em. sivulla tämän blogitekstin julkaisun alle tai laittamalla tänne blogiin viestiä. Myös vaihtoehtoiset osallistumiset huomioidaan. ;) Arvontaan on aikaa osallistua torstaihin 3.3.2016 klo 20 saakka.

Ai niin.. Se Sisun arvostelu; Ehdottomasti jatkoon! :)

-M-

Tervetuloa mukaan Sarpan arkeen!

Mun viikko sunnuntaista sunnuntaihin. Sisältää 4 salia ja 3 aerobista. 

Sunnuntai, aamuvuoro

Herään ennen kelloa. Ihme. Mulla on ollut treenin suhteen ns. kevyt viikko ja se on tuonut virtaa aivan tajuttoman paljon. Kahvi tippumaan, somen ja sähköpostin tsekkaus. Mä en vielä oo päässyt siihen tavoitteeseen että söisin aamiaisen ennen töihinlähtöä, siispä syön sen vasta töissä. Ulkona sataa lunta. Oon niin kiitollinen mun tukiverkostosta. En pärjäis ilman näitä ihmisiä. Toisinaan on raskasta olla ainoa aikuinen taloudessa. Tänä aamuna lapset saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Hyvät ystävänpäivät työkavereille. Meillä on ihana tiimi, kiitollisuutta ilmassa. Klo 13 käyn tekemässä työpaikan salilla ylimääräisen treenin, koska lusmuilin eilen eli jätin tekemättä yhden liikkeen. Y-h-d-e-n. Myönsin sen Jaakolle. Sanoin että oli paikat kipeänä. Jaakko oli että mitä sitten? Okei. Ei lusmuilua.

Salilta kotiin klo 14 jälkeen. Mummu on vienyt lapset isän luo, esikoinen juhlii siellä synttäreitään. Sydäntä riipaisee, tiedän että päivä on lapselle tärkeä. Soitan myöhemmin. Päiväunien jälkeen käyn moikkaamassa ensin naapuria päiväkahvien merkeissä, sitten kummityttöä. Tuodaan kummitytön isän kanssa mun remonttievakossa ollut divaani takaisin. Vau. Ei tarvi istua enää lattialla.

19.30 iltateet parhaan ystävän kanssa. Klo 20: Puolen tunnin aerobinen. Haluaisin joskus soittaa matkan varrelta kotiin että laita sauna päälle. Kävisitkö kaupassa kun broilerit on loppu. Vaihtaisitko autoon öljyt. 20.30 Sauna päälle, hetki somessa, lukijoiden viesteihin vastaamista. Marja miettii bikinivalintaa kisoihin. Musta ei oo apua, se on niin jääräpää <3. Jaakon kanssa keskustelua kevään suunnitelmista. Vihaan tätä bulkkaamista ja sen tuomaa pullukkaoloa. Se olo on paljon enemmän henkinen kuin fyysinen. Kalenterin tsekkaus ja seuraavan viikon suunnitelmat siihen. Someaddikti ei osaa keskittyä, työ keskeytyy joka piippauksella. Iltapalaksi perinteinen munakas. Päätän katsoa leffan, edellisestä kerrasta on vuosi aikaa. Kun leffa loppuu, muistan saunan joka on sammunut jo ajat sitten. Nukkumaan 00.30

Maanantai (päivä 1), aamuvuoro

Helppo viikko tiedossa. Lapseton viikko on aina helppo. Silloin arkea määrittää vain työvuorot, ja mulla ne on yleensä näillä viikoilla öitä. Tää viikko on erilainen. Lisään kalenteriin kolme 45 minuutin aerobista. Herätys 05.30, torkutan puoli tuntia. Vihaan aamusuihkuja koska kylmä. Kahvin voimalla töihin. Aamupala ja lounas työpaikalla. Klo 15: Töiden jälkeen väsytti ihan hirveästi, joten tunnin päikkärit. Pakollisia kotitöitä. Päivällinen. Ruokaa on vielä pariksi päiväksi. Iltakahvit ja ajatustyötä remontin ja sisustuksen suhteen, kumpikaan ei etene. Klo 18.45 -20.30 Treeni 1. Kotiin 20.45, somea, lepoa, huomisen valmistelut, pyykit kuivuriin. Iltapala 21.30. Saunan kautta nukkumaan klo 23.30

Tiistai (päivä2), aamuvuoro

Virkeydestä ei enää tietoakaan kun kello soi 5.30. Pitäis suoristaa luonnonkiharat. En jaksa. Painan torkkua ja kuittaan hiusongelman sotkunutturalla. Kahvi tippumaan klo 6.10, sähköpostit ja some. Pitää lähteä aiemmin koska auto on varmaan ihan jäässä. Oli se. Vihaan talvea. Vihaan aikaisia aamuja.

Töiden jälkeen nukun taas päiväunet. Lapsettomilla viikoilla nukun niin paljon kuin mahdollista, koska lapsiviikoilla elämässä on aivan toisenlainen tempo. Herään 15.30 nälkään. Laitan silmät kiinni ja kuvittelen oman elämäni supermiehen meidän yhteiseen keittiöön. Se kysyis että laitetaanko kulta sun välipalasmoothieen minkä verran hiilareita. Mä vastaisin että laita 40 grammaa, koska mä lähden viideltä salille (treeni2) ja sen jälkeen lenkille (treeni 3). Nousen ylös, ja teen smoothien. Laitan siihen 40 grammaa hiilareita. Lenkillä muistan että leikkeleet on loppu ja poikkean samalla kaupassa. Iltapala klo 20.30. Raportoin Jaakolle, selän kans taas ongelmaa. Saan ohjeen käydä osteopaatilla. Nukkumaan kerrankin ajoissa, klo 22.30.

Keskiviikko, (päivä 3), vapaapäivä

Herään 8.30 mutta venyn sängyssä yli kymmeneen. 10.30 teen runsaan aamupalan, joka ajaa nyt myös lounaan virkaa. Kotitöitä. Soita tytölle lääkäriaika. Tarkista onko omat rokotteet voimassa. On voimassa. Googleta osteopatia. Laskuja sataa ovista ja ikkunoista. Turhautumista ilmassa. Käyn ostamassa tuulikaappiin kuramaton. Saan virtaa raivata remppakaaosta, muutamia huonekaluja pitää vielä myydä. Teen inventaarion omaan vaatekaappiin, löydän sieltä hukassa olleen mattoveitsen. Leikkaan kuramattoa muotoonsa ja onnistun lipsauttamaan puukolla etureiteen. Noora kysyy onko mulla raakakaakaota. Teen pienen inventaarion keittiöön. Kanaa ja kasviksia klo 17.30. Ruokavaliojeesiä parille kaverille. Teen fb:ssa kaupat 60-luvun liinavaatekaapista. Boldiful ilmoittelee tulevasta keikasta maaliskuussa. Toivottavasti on vapaata töistä silloin. Ei se bilehile Sarppa oo kadonnut, vaikka sitä näkee nykyään harvemmin. Jahkailen, menisinkö salille vai en? En mene. Menen. En. Viimein päätän mennä klo 19.45 (Treeni 4). Treeni oli niin hyvä että oon aivan lennossa vielä kotonakin. Rakastan tätä fiilistä. 21.45 Iltapala ja saunan kautta nukkumaan. Yöllä herään, ja teen viimeisen päätöksen sohvahankinnan suhteen. Nousen ylös, ja nostan mattopuukon keittiöön yläkaappiin.

Torstai (päivä 4), iltavuoro

Herään 6.30 ilman kelloa, niin epätyypillistä minua. Jään kuitenkin tuttuun tapaani venymään sänkyyn. Seuraavan kerran kun katson kelloa, se on jo 9.45. Verhon raosta näkyy aurinko. Treeni on mennyt perille yläkroppaan ja pohkeisiin. Tänään ei siis treeniä. Aamupala 10.15. Päätän ottaa C-vitamiinin tänään pakastimesta tyrnin muodossa. Sen lisäksi mun puuro sisältää vadelmia, mansikoita, soijalesitiiniä ja joskus extrana chiaa. Luen pitkästä aikaa facebookin sijaan päivän kuumat lööpit ja totean että voin huoletta jättää jälkimmäiset jatkossakin lukematta. Amanda Harkimo. Sanni. Suomen vanhin hevonen. Raiskauksia ja murhia. Ompa siinä meriitti, Jokereiden DJ joka myöntää joka haastattelussa ettei tunne edes kiekkomaailman kovimpia kasvoja. Abit liikkeellä. Yks on pukeutunut Sunny Car Centerin torniksi. Jos mä oisin pomo niin haluaisin ton tyypin mulle töihin. Maailmassa tuskin on toista ihmistä joka keksii pukeutua Sunny Car Centerin torniksi. Tiskit koneeseen, pyykkisavotta jatkuu. Jääkaapin tyhjennys. Oon syönyt tällä viikolla töissä, joten ruokaa on harmillisesti vanhentunut kaappiin. Jokainen tietää miten käy, jos vaihtoehtona on juuri paistettua lohta tai neljä päivää sitten paistettua kanaa. Väsy ja vitutus painaa. Saan luvan tankata hiilareita. Töihin klo 14. Treenistä kipeät pohkeet tietää kertoa, että 10 000 palauttavaa askelta on tarpeen.

Iltavuoron lopussa, illan viimeisen asiakkaan luona on radio päällä.

Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

Ne voi saada sut kaivelemaan asioita,

Joilta mielesi koittaa sua suojella

Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen

Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois

Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

Perjantai (päivä 5), aamuvuoro

Herätys klo 6. Eilinen nukkumaanmeno venyi ja kostautuu aamulla. Väsyttää. En oo 27 vuodessa oppinut aamuihmiseksi, joten tuskin opin tulevaisuudessakaan. Toivon että joskus hoitoalallakin olisi mahdollista tulla porrastetusti töihin. Ei kaikki asiakkaatkaan ole aamuihmisiä. Kahdeksankolmekymmentä olis paljon parempi kuin seitsemän. Lapsen saisi viedä suoraan aamupalalle päiväkotiin ja ekaluokkalaisen ei tarvitsisi olla yksin kotona aamulla. Muistan, ettei mulla oo syytä valittaa. Saan kuitenkin tehdä yövuorot lapsettomilla viikoilla ja lapsiviikoilla mulla on enimmäkseen aamuja. Lapset on etusijalla elämän ja työvuorojen suunnittelussa.

Aamuvuoron jälkeen 14.30 haen esikoisen koulusta. 15.45 olemme jo matkalla Ylivieskasta takaisin kotiin auton peräkontissa uusin rakkaudenkohde, 60-luvun liinavaatekaappi. 16.30 vien tytön kavereineen leffaan, synttärilupaus. Leffan jälkeen pizzat ja jäätelöt. Suunnitellaan kesäksi tyttöjen reissua uimarannalle, minä ja maailman suloisimmat 8-vuotiaat. Kavereiden palautus koteihinsa, tytön palautus isällensä. Kotiin klo 20. Saan pizzakrapulan ja morkkiksen. 20.35 lenkille (treeni 5) tuntuu hyvältä juosta, vaikka aerobinen kunto on pitkän tauon jälkeen heikko. 21.10 kotiin. Aika rauhoittua ja valmistella huomista päivää. Ruokapuoli tökkii, en ole ehtinyt valmistella aterioita. Pakkaan salikassin ja ateriankorvikkeet. Nukkumaan 22.30

Lauantai (päivä 6), aamuvuoro

Näitä ihmeitä on alkanut tapahtumaan useammin, että herään ennen kelloa. Tänäänkin 5.15! Olen kuitenkin itselleni uskollinen enkä nouse ylös sekuntiakaan ennen kuin on pakko. Joinakin aamuina vihaan herätä yksin. Tämä aamu on sellainen. Muistelen viime talvea kun asiat oli toisin. En voi kuitenkaan sanoa olleeni onnellisempi silloinkaan. Kolmen hereillä torkutetun hälytyksen jälkeen nousen ylös klo 6, kahvin voimalla töihin seitsemäksi. Töistä suoraan salille (Treeni 6). Puntin jälkeen käyn kotona vaihtamassa salikassin toiseen ja suuntaan kummitytön luo yökylään. Äiti ja isä saa vapaata. Saan omat tytöt myös sinne, päivän aiemmin kuin tavallisesti. Kummityttö on vielä ihan pieni, mutta puhua pälpättää kuin papupata. 6 tyttöä neljännessä polvessa. 10 vuoden päästä mun tyttö on täysi-ikäinen. Voi luoja. Tyttäret leikkii ja nauraa rätkättää sydämensä kyllyydestä. En kiellä juoksemista, hyppimistä, sotkemista. Kädet saa upottaa lumeen tai multaan, housunpolvet mennä rikki ja kumisaappaat hörpätä kuravettä lammikosta. Ei se haittaa. Kun pienet nukkuu, mulla on kehonhuollon aika. Pitkiä venytyksiä, hidasta rullailua. Rakastan treenin tuomaa kipua. 23.30 nukkumaan. Pienten tuhistessa vieressä, onni on niin suuri että se saa vielä yön pimeinä tunteina suupielet hymyyn.

 

Sunnuntai (päivä 7), vapaapäivä

Heräämme jokainen omaan tahtiin. Ensimmäinen klo 7, toinen klo 8, kolmas 8.30 ja mua ei huvittais herätä ollenkaan. Päätän ottaa aamusuihkun. Poiketaan nyt rutiineista oikein viimeisen päälle, kun ollaan yökylässä. Kahvi tippumaan ja koko komppanialle aamiainen. Päivä sujuu kuin kotiäidillä. Ruuanlaittoa, jälkien siivoamista, lelut valtaa jokaisen vapaana olevan neliön. Arvostan niitä, jotka jaksaa tätä. Kotiäidit, päiväkodin tädit, perhepäivähoitajat. Mulle tämä sopii vain pieninä annoksina. Mieli halajaa jo lenkkipolulle. Yksi lapsista on ollut yöllä kuumeessa, joten tyydymme kotipihaan. Saan kyllä hien pintaan lumitöillä, se saa kelvata nyt (treeni7). Tyttöporukalla pyöräytetään myös lumiukko. Jaakko tuo mulle lisäravinteita. Saan käsiini uutuustuotteen josta tulee heittämällä mun lemppariherkku. Jos saisin taikavoimia, tekisin ensimmäisenä tästä kalorittoman.

Palaamme kotiin klo 17.30. Lumityöt jatkuu omalla pihalla. Sitten naapurin mummon pihalla. Laukkujen purkaminen ja uudelleen täyttäminen. Ensi viikko tulee olemaan kiireinen, lapset tuo aikatauluihin oman lisänsä. Lasten pyynnöstä pinaattikeitto ja kananmunat tulille. Blogin kirjoittamista. Ensi viikon suunnitelmat kalenteriin. Lapsenvahtien mietinnät treenipäiville. 19.30 Iltateet naapurissa asuvan ystävän luona.

Tänään käydään vielä lasten kans saunassa. Tytär miettii, voisiko ottaa vielä kolmannen harrastuksen. Pyydän harkitsemaan. Rukoilen suorastaan. Lopulta sovitaan, että aloitetaan yhteinen harrastus. Muistan kaapissa pölyttyvän taulupohjan ja öljyvärit, jotka ostin inspiraation huumassa. Olin silloin rakastunut. Niin hiipui rakkaus ja sen mukana myös inspiraatio. Viime aikoina olen pohtinut paljon, olisinkohan jo valmis yrittämään uudestaan? 

Jokainen aamu on kuin maalaamaton taulu

Sinä itse päätät värin 

-Sarppa- 

Mun viikko! :) Arkea: Vuorotyötä, perhettä, kisadieettiä..

Tätä postausta on toivottu jo aikoja sitten. Tää on ollut vaikein blogikirjoitus tähän astisista. Miksikö? No siksi, että se arki on sitä, mitä eletään suurimman osan aikaa. Ei mitään suurta tai ihmeellistä, vaan jokapäiväistä elämää lasten ja vuorotyön ehdoilla. Se, mistä arki koostuu, on vaikea määrittää. Siksi pidin reilun viikon ajan päiväkirjaa. :) Tervetuloa mukaan mun arkeen! :)


Mutta ensin tässä blogitekstissä esiintyvät termit tutuiksi: Aamuaerobinen on ennen aamupalaa tehty treeni esim lenkki ulkona/crosstrainerilla tai juoksumatolla. Salitreeni on punttitreeni. Ilta-aerobinen on lenkki ulkona/crosstrainerilla/juoksumatolla.

Mun treeniviikko on kaheksan päivää. Näihin päiviin sisältyy aamuaerobinen x8, ilta-aerobinen x5 ja salitreeni x5. Näitä syklittää kolmivuorotyö. Päiväkirja ei hirveän laajasti kerro arjesta, mutta pointtina ei olekaan nyt pyykinpesu tai siivoaminen, jotka hoituu siinä sivussa. :)  Aloitan kertomisen sunnuntaista, koska silloin oli eka yövuoro ja pitkästä aikaa myös tiimipäivä Kemissä.

Sunnuntai

Ekaan yövuoroon meno ja Tiimipäivä! Jaana aikoo liikuttaa meitä ennen tanssiopettaja Annica Sällylän tuloa. Aloinki jo edellisenä iltana kyselemään, että mitä tämä liikuttaminen on ja kävisikö tämä aamuaerobisesta. Yrittänyttä ei laiteta.. Lupa heltyi kaikille, joilla ohjelmaan kuuluu aamuaerobiset. Unohdin laittaa herätyksen kellosta pois, kun sitä aamuaerobista ei tarvinnutkaan tehä. Heräsin siis viideltä kelloon.. Tiimipäivälle lähettiin Oulusta. Viis muijaa ja matkatavaraa sen verran, että ulkopuolinen voisi luulla, että ollaan kauemmaskin lähdössä. Kemissä aloitettiin tiimipäivät pallopeleillä ennen Annican saapumista. Käytiin läpi dieettiin ja kisoihin liittyviä asioita. Aika paljon asiaa, mitä ei tule edes ajatelleeksi. Bikinien väriä en vielä tiedä, kohta ne pitäis tilata. Päivän päätteeksi levähin kotona ja lähdin salin kautta yövuoroon. Jaana on laittanut uuden ruokavalion. Aloitan sen.

Sain tiimipäivälle kuvan. :D Yöllä sain kirjallisen ohjeen purkkaan.

Maanantai (PÄIVÄ1)

Yövuoron jälkeen nukuin niin pitkään kuin unta riitti. En oo koskaan ollut näin väsynyt yövuoron jälkeen. Heräsin aika väsyneenä ja oikeastaan päivä lähti vasta monen kupin jälkeen kahvia käyntiin. Mutta lähti kumminki. Tyttö puhua päläpätti taukoamatta siitä asti ku heräsin. Katselin ympärilleni; meillähän on ihan siistiä. Joku on siivonnut tai sitten tyttö ei ole askarrellut tänään. Isäntä lähti salille heti kun uskalsi. Haahuilin ennen yövuoroon lähtöä kotona kollarit ja huppari päällä. Tyttö kertoo miten aikoo jatkaa leikkiään eilen. Vastaan, että eilen oli yks päivä sitten, sä varmaan jatkat sitä huomenna? Huominen päivä on huomenna. Jälkeenpäin vastaus ei edes yllättänyt, ajatukset alkaa olla tuota tasoa. Illalla kävin tekeen 30min aerobisen (TREENI 1) ennen toista yövuoroa. Yövuoro oli kiireinen. Työkaveri kysyi aamuyöstä, että miten voin syödä jatkuvasti. Ei oo helppoo olla dieetillä.. ;)

Tiistai (PÄIVÄ2)

Sain potilaalta lahjan. Harvinaista. Yövuorosta ajelin suht virkeänä kotiin. Pojan saattelin kävellen kouluun (TREENI 2). Rojahdin sänkyyn ja heräsin ennen kahta, jolloin koululainen oli palannut kotiin. Luin säpon, Whatsapin ja Messengerin viestit sängyssä. Disturbin Tiinan kanssa vaihdetaan säpot, haluaisin niitten kans yhteistyötä. Jään odottelemaan. Sari on päässyt punaisen lehden juttuun. Ihana timmi mimmi! <3 Poika kyselee voinko viedä hänet kaverilleen, jolla ei ole aiemmin käynyt. Kysyn osoitetta. Vastaus on talon numero. Mikä tie? Poika vastaa numerolla. Ok, eli aika nousta sängystä. Teen lounaan ja päivällisen broilerit nopsaa valmiiksi. Poika keittää meille kahvit. Hörpätään ne ja poika selvittää tien nimen. Vien pojan sinne ja meinaan jäädä autolla kiinni lumeen. Soitan miehelle, että hakiessa ei aja pihaan. Tyttö on isänsä kanssa Raahessa. Suuntaavat Oulaisiin mummulaan, jonne lapset jäävät siksi aikaa kun isäntä tapaa asiakkaansa. Syön ja lähen salille (TREENI 3). illalla oon vielä seiskan aikaanki yksin kotona, hilpaisen lenkille (TREENI 4).

Keskiviikko (PÄIVÄ3)

Vapaapäivä. Poika lähti kouluun. Tyttöä oli aikaisin aamulla pelottanut, joten herättiin vieretysten. Keitin kahvia sekä veden, tsekkasin painon. Puntari ilahdutti, mutta ei liiemmin innostanut hyppäämään crosstrainerille (TREENI 5). Tyttö halus aamupalan jatkeeksi vielä päärynän. Minä osaan itse, minä kuorin. Viitisen minuuttia painittuaan päärynän kanssa, tuli crosstrainerin vierelle pieni tyttö apua hakemaan. Pyysin odottamaan seitsemän minuuttia. Ei kun nyt, ja niin aerobinen keskeytyi hetkeksi koska päärynä.

Toivoin kahteen seuraavaan listaan ei yövuoroja. Ne on pahoja dieetillä.

Katselen peiliin. On niitä parempiakin päiviä nähty. Soitan Susannalle Tuccaparkkiin ajan ens viikolle. Tyttö haluaa pulkkailemaan tänään. Juuri kun ollaan lähdössä pulkkailemalla koululaista vastaan, tulee koululta viestiä, että poika on lyönyt päänsä jäähän. Pulkkailu vaihtuu pariin tuntiin päivystyksessä, jotta koulun vahinkoilmoitukseen saa laittaa, että lääkäri on tutkinut. Alle 2 minuuttia vastaanottoa ja takaisin kotiin. Radiossa juontaja totesi, että kaikkien sydän on joskus särkynyt. Poika kommentoi, että hänen ei, ja ei tule särkymäänkään. Avasin radiojuontajan väitettä kertomalla, että joskus voi sydän särkyä, jos joku tyttö, josta tykkää, ei haluakaan seukata sun kaa ja mennä naimisiin. Poika kattoo muhun ja sanoo, että ”Entäs sitten? Mitä väliä.” Tunnen suurta ylpeyttä pojastani, mutta salaa mielessäni tiedän radiojuontajan olevan oikeassa. 

Kuopus kertoo menevänsä isona naimisiin isin tai naapurin Kassun kanssa. Jälkimmäinen vävykokelas hyväksytään. Tyttö värittää hajustetulla värikynällä nenäänsä violetiksi. Nenänpäästä on kiva vadelman hajua haistella. Illalla käyn puntilla (TREENI 6). Lapset menee nukkumaan ja alan tsempata itseäni lenkille (TREENI 7) Illalla kattelen bikinikankaita. Varasin rahaa niihin summan X, mutta piheys iskee ja päätän siirtyä oman elämäni ”ilmaisen” ämpärin jonottajaksi. Ilman makuupussia ja pakkasessa odottelua, onneksi.

Torstai (PÄIVÄ4)

Vapaapäivä. Nihkeä herääminen. Vedenkeittimen täyttäminen ja kahvi tippumaan ennen aamuaerobista crosstrainerilla (TREENI 8). Tyttö haluaa eilistä riisipuuroa aamupalaksi. Aamulenkin jälkeen kaadan kylmän veden keittimestä kaurahiutaleitten päälle ja ihmettelen miksei kahvi ole tippunut. Eli eka mikropuuro syödään tänä aamuna. Tänään on kerhopäivä, ja harvinaista kyllä, itse olen vapaalla. Lupaudun kuskiksi. Näin telkkarissa mainoksen naisesta, jolla on sametin pehmeät jalat. Se rullailee jalkapohjiaan jollain pinkillä jutulla. Sen naisen mies silittää tän jalkoja. En saa rauhaa tältä. Mäki haluun sametin pehmeät jalat. Vien prinsessat kerhoon ja lähden Limingan Halpa-Hallista hakemaan sametin pehmeitä jalkojani. Lasten kanssa on helppoa, ne ei taida huomata meidän arjessa mitään normaalista poikkeavaa. Ne ei oo koskaan edes kysyneet tai kyseenalaistaneet mitään äitinsä ruokaan tai liikkumiseen liittyviä seikkoja. Tietääköhän ne ees, että oon punninnut ja mitannut kaikki ruokani jo pari vuotta..? Ja ennen tätäkin jo pari vuotta seuraillut määriä. Joku aika sitten kysyin pojalta monestiko viikossa käyn salilla. Vastaukseksi riitti kulmakarvojen mutristelu, olankohautus ja poika keskittyi jälleen pleikkarin pelaamiseen. Keskustelu jäi tälle tasolle.

Kotona kaivan ihmekoneen kotelostaan ja villasukat pois jaloistani. Tajuan, että eihän mulla ole kovettumia jaloissa. Paska, kone on jo maksettu. Alan hiomaan ”kovettumia”. Ohjeessa sanotaan: ”Kun jalkasi alkavat taas muistuttaa pehmeitä ja onnellisia jalkoja, voit huokaista helpotuksesta.” Ja ohje jatkuu, että sammuta laite. En tiedä milloin sammuttaa, koska en tiennyt jalkojeni koskaan onnettomien olleenkaan. Nyt ne eivät ainakaan sitä enää ole. Laite maksoi vähän alle kolmekymppiä. Kaupassa iski piheys ja ostin alle 2e maksavan rasvan jaloille. Se tasoittakoon saldoa.

Iltapäivällä lunastetaan lupaus pulkkailusta (TREENI 9), kun kaveriltaan palaava jääkiekkoilija pyytää tuomaan luistimet, kypärän ja mailan koululle. Ja pulkka liikahtaa koulua kohti. Myöhemmin lähen salille (TREENI 10). Lähimmälle salille on kotoa vähän alle kakskyt kilsaa, kotiutan samalla jääkiekkoilijan koululta. Se mun ostama jalkahiomakone on muuten vaaleansininen, ei pinkki.

Perjantai (PÄIVÄ5)

Iltavuoro. Aamulla tuttuun tapaan aerobinen (TREENI 11 ), ja siihen aamupala päälle. Tytön kanssa katotaan Nalle Puhia ennen töihin lähtöä. Matkahuollosta haen paketin ja purskahdan itkuun (juu, pää hajoilee joskus tähän tapaan), mulla on vihdoinkin just oikean kokoisia vaatteita! Hajoilen Ruukista Raaheen. Iltavuorossa ei malttaisi olla, kun tekis mieli lähtä kotiin sovittamaan uusia vaatteita. Tästä yhteistyöstä myös blogin lukijat pääsevät jossain vaiheessa hyötymään. Disturb lähetti mulle ihania vaatteita ja tukee näin matkaani kisalavoille. Voi märy! :)

            

Poika synkistelee läksyään. Se on kuulemma ihan mahdoton osata! Kyselen tarkemmin, että mistä läksystä on kyse. Poika kertoo, että kyseessä on sivunmittainen runo. Täh, runo..? Miten se runo menee? Poika kertoo, ettei muista, mutta jotenkin, että Isä meidän.. Voi eih!  Diakonissan lapsi luulee Isä meidän –rukousta runoksi! :D Repeän nauramaan pidellen mahaani. Pojan pahantuulisuus on poissa ja kasvoille nousee ihmettelevä hymy. Kerron, ettei kyseessä ole runo vaan rukous, ehkä tunnetuin rukous. Taputan poikaa olalle ja sanon, että me opetellaan se! :) Ja me opitaan se. Väkisinkin ajatus karkaa, ja mietin tyytyväisenä mielessäni, että on tässä kyläpahasessa tällä hetkellä kaksi muutakin perhettä, joissa tuskaillaan poikien kanssa samaa sivunmittaista runoa. :D Tuntee tunnetta tyytyväinen.

Lauantai (PÄIVÄ6)

Aamuvuoro. Aamulla keitin kahvit ja pakkasin eväät pussiin jääkaapista. Valmistan joka ilta seuraavan päivän ruuat valmiiksi. Aamuaerobinen oli jotensakin helppo (TREENI 12). 30min tuntui menevän liian nopeasti ja olisin ollut valmis jatkamaan vielä toisen puolituntisen. Suihkun kautta töihin. Illalla tein salitreenin (TREENI 13) sekä aerobisen (TREENI 14) siihen päälle. Tänään oli ihan järkky nälkä! Venyi päivällinen noin tunnilla, niin elimistö reakoi siihen sitten näin. Lauantaina on lasten karkkipäivä, joten poikkesin grilliltä hakemaan herkkuja lapsille. Tytön kanssa pelailtiin hedelmäpeliä sen aikaa kun kebabranskalaiset valmistuivat. Joo, K18, tiedetään. Ei varmaan hävitty ku reilu kymppi koneeseen. Koko auto tuoksui grillille kotimatkan. :D Sen enempää analysoimatta tuoksua, mutta olihan se hyvä! :) Kaupasta ostettiin uus leffa; Miekka kivessä. Lauantai-illan odotetuin ohjelma pojalla on Haluatko Miljonääriksi. Eli se piti nähä. Lauantaisaunassa ei kylvetä. Lauantaisaunalla ei ole jalansijaa meillä, koska molemmat ollaan vuorotyössä ja harvassa ovat lauantait, kun ollaan yhdessä kotosalla. Harvian Ainavalmis Forte taas takaa löylyt viikon jokaiselle päivälle, näin halutessamme.

Sunnuntai (PÄIVÄ7)

Aamuvuoro. Heräsin kelloon klo 4:15. Keitin kahvit ja lähin työpaikan salille aerobisen (TREENI 15) tekemään.

Disturbin vaatteet testiin! :)

Vuoro alkoi klo 6:30. Paino ei oo laskenut. Ilmoitin Jaanalle painon. Ja iltapäivästä eteenpäin lähti hiilarit pois. Ekan kerran ku vietiin hiilarit, niin valvoin seuraavan yön. Kroppa kävi ihan kierroksilla. Nyt hiilariton loppupäivä on helpompaa kuin ekoilla kerroilla. Aamulla on tiukempi kunto edellisen päivän hiilareitten jätön ansiosta. Tyttö ei halunnut lähteä iltapäivällä ulkoilemaan, kun telkasta tuli perheleffa. Tänään ei salitreeniä ole, aerobisen (TREENI 16) tein illalla kiertämällä tutun lenkin. Ehkä joskus repäisen ja kierrän lenkin toisinpäin. Lapset oli paljon kavereidensa kanssa tänään. Näkevät vähän harvemmin, niin sitten kun näkevät, niin leikkiä riittäisi moneksi tunniksi. :)

Maanantai (PÄIVÄ8)

Aamuvuoro. Uni loppu vähän ennen viittä, kello olis herättänyt 5:05. Keitin kahvin ja tein aamuaerobisen (TREENI 17). Tytön vein päiväkotiin ja suunnistin töihin, myöhässä. Eilinen hiilarittomuus näkyi peilissä, ja puntarissa. Energiaa on ollut koko päivän ihan törkeesti. Iltapäivällä sali (TREENI 18). Loppupäivä löysäillään. Huomiseksi lupasin laskiaispullia. Eli huomenna leivotaan.

Ja vaatteita.

Viikossa rankinta: Kaksi yövuoroa.

Viikossa helpointa: Kaksi vapaapäivää, aina ei yövuorojen jälkeen ole kahta vapaata.
Arjessa helpointa: Meillä ei tiskit tai likapyykit kerry. Ne pestään kun kone täyttyy. Tässä perheessä on kaksi sotkijaa, minä ja tyttö. Ja me kun siivotaan jälkemme, on taas siistiä! :D

-Marja-