Tervetuloa mukaan Sarpan arkeen!

Mun viikko sunnuntaista sunnuntaihin. Sisältää 4 salia ja 3 aerobista. 

Sunnuntai, aamuvuoro

Herään ennen kelloa. Ihme. Mulla on ollut treenin suhteen ns. kevyt viikko ja se on tuonut virtaa aivan tajuttoman paljon. Kahvi tippumaan, somen ja sähköpostin tsekkaus. Mä en vielä oo päässyt siihen tavoitteeseen että söisin aamiaisen ennen töihinlähtöä, siispä syön sen vasta töissä. Ulkona sataa lunta. Oon niin kiitollinen mun tukiverkostosta. En pärjäis ilman näitä ihmisiä. Toisinaan on raskasta olla ainoa aikuinen taloudessa. Tänä aamuna lapset saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Hyvät ystävänpäivät työkavereille. Meillä on ihana tiimi, kiitollisuutta ilmassa. Klo 13 käyn tekemässä työpaikan salilla ylimääräisen treenin, koska lusmuilin eilen eli jätin tekemättä yhden liikkeen. Y-h-d-e-n. Myönsin sen Jaakolle. Sanoin että oli paikat kipeänä. Jaakko oli että mitä sitten? Okei. Ei lusmuilua.

Salilta kotiin klo 14 jälkeen. Mummu on vienyt lapset isän luo, esikoinen juhlii siellä synttäreitään. Sydäntä riipaisee, tiedän että päivä on lapselle tärkeä. Soitan myöhemmin. Päiväunien jälkeen käyn moikkaamassa ensin naapuria päiväkahvien merkeissä, sitten kummityttöä. Tuodaan kummitytön isän kanssa mun remonttievakossa ollut divaani takaisin. Vau. Ei tarvi istua enää lattialla.

19.30 iltateet parhaan ystävän kanssa. Klo 20: Puolen tunnin aerobinen. Haluaisin joskus soittaa matkan varrelta kotiin että laita sauna päälle. Kävisitkö kaupassa kun broilerit on loppu. Vaihtaisitko autoon öljyt. 20.30 Sauna päälle, hetki somessa, lukijoiden viesteihin vastaamista. Marja miettii bikinivalintaa kisoihin. Musta ei oo apua, se on niin jääräpää <3. Jaakon kanssa keskustelua kevään suunnitelmista. Vihaan tätä bulkkaamista ja sen tuomaa pullukkaoloa. Se olo on paljon enemmän henkinen kuin fyysinen. Kalenterin tsekkaus ja seuraavan viikon suunnitelmat siihen. Someaddikti ei osaa keskittyä, työ keskeytyy joka piippauksella. Iltapalaksi perinteinen munakas. Päätän katsoa leffan, edellisestä kerrasta on vuosi aikaa. Kun leffa loppuu, muistan saunan joka on sammunut jo ajat sitten. Nukkumaan 00.30

Maanantai (päivä 1), aamuvuoro

Helppo viikko tiedossa. Lapseton viikko on aina helppo. Silloin arkea määrittää vain työvuorot, ja mulla ne on yleensä näillä viikoilla öitä. Tää viikko on erilainen. Lisään kalenteriin kolme 45 minuutin aerobista. Herätys 05.30, torkutan puoli tuntia. Vihaan aamusuihkuja koska kylmä. Kahvin voimalla töihin. Aamupala ja lounas työpaikalla. Klo 15: Töiden jälkeen väsytti ihan hirveästi, joten tunnin päikkärit. Pakollisia kotitöitä. Päivällinen. Ruokaa on vielä pariksi päiväksi. Iltakahvit ja ajatustyötä remontin ja sisustuksen suhteen, kumpikaan ei etene. Klo 18.45 -20.30 Treeni 1. Kotiin 20.45, somea, lepoa, huomisen valmistelut, pyykit kuivuriin. Iltapala 21.30. Saunan kautta nukkumaan klo 23.30

Tiistai (päivä2), aamuvuoro

Virkeydestä ei enää tietoakaan kun kello soi 5.30. Pitäis suoristaa luonnonkiharat. En jaksa. Painan torkkua ja kuittaan hiusongelman sotkunutturalla. Kahvi tippumaan klo 6.10, sähköpostit ja some. Pitää lähteä aiemmin koska auto on varmaan ihan jäässä. Oli se. Vihaan talvea. Vihaan aikaisia aamuja.

Töiden jälkeen nukun taas päiväunet. Lapsettomilla viikoilla nukun niin paljon kuin mahdollista, koska lapsiviikoilla elämässä on aivan toisenlainen tempo. Herään 15.30 nälkään. Laitan silmät kiinni ja kuvittelen oman elämäni supermiehen meidän yhteiseen keittiöön. Se kysyis että laitetaanko kulta sun välipalasmoothieen minkä verran hiilareita. Mä vastaisin että laita 40 grammaa, koska mä lähden viideltä salille (treeni2) ja sen jälkeen lenkille (treeni 3). Nousen ylös, ja teen smoothien. Laitan siihen 40 grammaa hiilareita. Lenkillä muistan että leikkeleet on loppu ja poikkean samalla kaupassa. Iltapala klo 20.30. Raportoin Jaakolle, selän kans taas ongelmaa. Saan ohjeen käydä osteopaatilla. Nukkumaan kerrankin ajoissa, klo 22.30.

Keskiviikko, (päivä 3), vapaapäivä

Herään 8.30 mutta venyn sängyssä yli kymmeneen. 10.30 teen runsaan aamupalan, joka ajaa nyt myös lounaan virkaa. Kotitöitä. Soita tytölle lääkäriaika. Tarkista onko omat rokotteet voimassa. On voimassa. Googleta osteopatia. Laskuja sataa ovista ja ikkunoista. Turhautumista ilmassa. Käyn ostamassa tuulikaappiin kuramaton. Saan virtaa raivata remppakaaosta, muutamia huonekaluja pitää vielä myydä. Teen inventaarion omaan vaatekaappiin, löydän sieltä hukassa olleen mattoveitsen. Leikkaan kuramattoa muotoonsa ja onnistun lipsauttamaan puukolla etureiteen. Noora kysyy onko mulla raakakaakaota. Teen pienen inventaarion keittiöön. Kanaa ja kasviksia klo 17.30. Ruokavaliojeesiä parille kaverille. Teen fb:ssa kaupat 60-luvun liinavaatekaapista. Boldiful ilmoittelee tulevasta keikasta maaliskuussa. Toivottavasti on vapaata töistä silloin. Ei se bilehile Sarppa oo kadonnut, vaikka sitä näkee nykyään harvemmin. Jahkailen, menisinkö salille vai en? En mene. Menen. En. Viimein päätän mennä klo 19.45 (Treeni 4). Treeni oli niin hyvä että oon aivan lennossa vielä kotonakin. Rakastan tätä fiilistä. 21.45 Iltapala ja saunan kautta nukkumaan. Yöllä herään, ja teen viimeisen päätöksen sohvahankinnan suhteen. Nousen ylös, ja nostan mattopuukon keittiöön yläkaappiin.

Torstai (päivä 4), iltavuoro

Herään 6.30 ilman kelloa, niin epätyypillistä minua. Jään kuitenkin tuttuun tapaani venymään sänkyyn. Seuraavan kerran kun katson kelloa, se on jo 9.45. Verhon raosta näkyy aurinko. Treeni on mennyt perille yläkroppaan ja pohkeisiin. Tänään ei siis treeniä. Aamupala 10.15. Päätän ottaa C-vitamiinin tänään pakastimesta tyrnin muodossa. Sen lisäksi mun puuro sisältää vadelmia, mansikoita, soijalesitiiniä ja joskus extrana chiaa. Luen pitkästä aikaa facebookin sijaan päivän kuumat lööpit ja totean että voin huoletta jättää jälkimmäiset jatkossakin lukematta. Amanda Harkimo. Sanni. Suomen vanhin hevonen. Raiskauksia ja murhia. Ompa siinä meriitti, Jokereiden DJ joka myöntää joka haastattelussa ettei tunne edes kiekkomaailman kovimpia kasvoja. Abit liikkeellä. Yks on pukeutunut Sunny Car Centerin torniksi. Jos mä oisin pomo niin haluaisin ton tyypin mulle töihin. Maailmassa tuskin on toista ihmistä joka keksii pukeutua Sunny Car Centerin torniksi. Tiskit koneeseen, pyykkisavotta jatkuu. Jääkaapin tyhjennys. Oon syönyt tällä viikolla töissä, joten ruokaa on harmillisesti vanhentunut kaappiin. Jokainen tietää miten käy, jos vaihtoehtona on juuri paistettua lohta tai neljä päivää sitten paistettua kanaa. Väsy ja vitutus painaa. Saan luvan tankata hiilareita. Töihin klo 14. Treenistä kipeät pohkeet tietää kertoa, että 10 000 palauttavaa askelta on tarpeen.

Iltavuoron lopussa, illan viimeisen asiakkaan luona on radio päällä.

Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan

Ne voi saada sut kaivelemaan asioita,

Joilta mielesi koittaa sua suojella

Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen

Meistä jokainen on polku jonnekin

Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää

Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois

Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

Perjantai (päivä 5), aamuvuoro

Herätys klo 6. Eilinen nukkumaanmeno venyi ja kostautuu aamulla. Väsyttää. En oo 27 vuodessa oppinut aamuihmiseksi, joten tuskin opin tulevaisuudessakaan. Toivon että joskus hoitoalallakin olisi mahdollista tulla porrastetusti töihin. Ei kaikki asiakkaatkaan ole aamuihmisiä. Kahdeksankolmekymmentä olis paljon parempi kuin seitsemän. Lapsen saisi viedä suoraan aamupalalle päiväkotiin ja ekaluokkalaisen ei tarvitsisi olla yksin kotona aamulla. Muistan, ettei mulla oo syytä valittaa. Saan kuitenkin tehdä yövuorot lapsettomilla viikoilla ja lapsiviikoilla mulla on enimmäkseen aamuja. Lapset on etusijalla elämän ja työvuorojen suunnittelussa.

Aamuvuoron jälkeen 14.30 haen esikoisen koulusta. 15.45 olemme jo matkalla Ylivieskasta takaisin kotiin auton peräkontissa uusin rakkaudenkohde, 60-luvun liinavaatekaappi. 16.30 vien tytön kavereineen leffaan, synttärilupaus. Leffan jälkeen pizzat ja jäätelöt. Suunnitellaan kesäksi tyttöjen reissua uimarannalle, minä ja maailman suloisimmat 8-vuotiaat. Kavereiden palautus koteihinsa, tytön palautus isällensä. Kotiin klo 20. Saan pizzakrapulan ja morkkiksen. 20.35 lenkille (treeni 5) tuntuu hyvältä juosta, vaikka aerobinen kunto on pitkän tauon jälkeen heikko. 21.10 kotiin. Aika rauhoittua ja valmistella huomista päivää. Ruokapuoli tökkii, en ole ehtinyt valmistella aterioita. Pakkaan salikassin ja ateriankorvikkeet. Nukkumaan 22.30

Lauantai (päivä 6), aamuvuoro

Näitä ihmeitä on alkanut tapahtumaan useammin, että herään ennen kelloa. Tänäänkin 5.15! Olen kuitenkin itselleni uskollinen enkä nouse ylös sekuntiakaan ennen kuin on pakko. Joinakin aamuina vihaan herätä yksin. Tämä aamu on sellainen. Muistelen viime talvea kun asiat oli toisin. En voi kuitenkaan sanoa olleeni onnellisempi silloinkaan. Kolmen hereillä torkutetun hälytyksen jälkeen nousen ylös klo 6, kahvin voimalla töihin seitsemäksi. Töistä suoraan salille (Treeni 6). Puntin jälkeen käyn kotona vaihtamassa salikassin toiseen ja suuntaan kummitytön luo yökylään. Äiti ja isä saa vapaata. Saan omat tytöt myös sinne, päivän aiemmin kuin tavallisesti. Kummityttö on vielä ihan pieni, mutta puhua pälpättää kuin papupata. 6 tyttöä neljännessä polvessa. 10 vuoden päästä mun tyttö on täysi-ikäinen. Voi luoja. Tyttäret leikkii ja nauraa rätkättää sydämensä kyllyydestä. En kiellä juoksemista, hyppimistä, sotkemista. Kädet saa upottaa lumeen tai multaan, housunpolvet mennä rikki ja kumisaappaat hörpätä kuravettä lammikosta. Ei se haittaa. Kun pienet nukkuu, mulla on kehonhuollon aika. Pitkiä venytyksiä, hidasta rullailua. Rakastan treenin tuomaa kipua. 23.30 nukkumaan. Pienten tuhistessa vieressä, onni on niin suuri että se saa vielä yön pimeinä tunteina suupielet hymyyn.

 

Sunnuntai (päivä 7), vapaapäivä

Heräämme jokainen omaan tahtiin. Ensimmäinen klo 7, toinen klo 8, kolmas 8.30 ja mua ei huvittais herätä ollenkaan. Päätän ottaa aamusuihkun. Poiketaan nyt rutiineista oikein viimeisen päälle, kun ollaan yökylässä. Kahvi tippumaan ja koko komppanialle aamiainen. Päivä sujuu kuin kotiäidillä. Ruuanlaittoa, jälkien siivoamista, lelut valtaa jokaisen vapaana olevan neliön. Arvostan niitä, jotka jaksaa tätä. Kotiäidit, päiväkodin tädit, perhepäivähoitajat. Mulle tämä sopii vain pieninä annoksina. Mieli halajaa jo lenkkipolulle. Yksi lapsista on ollut yöllä kuumeessa, joten tyydymme kotipihaan. Saan kyllä hien pintaan lumitöillä, se saa kelvata nyt (treeni7). Tyttöporukalla pyöräytetään myös lumiukko. Jaakko tuo mulle lisäravinteita. Saan käsiini uutuustuotteen josta tulee heittämällä mun lemppariherkku. Jos saisin taikavoimia, tekisin ensimmäisenä tästä kalorittoman.

Palaamme kotiin klo 17.30. Lumityöt jatkuu omalla pihalla. Sitten naapurin mummon pihalla. Laukkujen purkaminen ja uudelleen täyttäminen. Ensi viikko tulee olemaan kiireinen, lapset tuo aikatauluihin oman lisänsä. Lasten pyynnöstä pinaattikeitto ja kananmunat tulille. Blogin kirjoittamista. Ensi viikon suunnitelmat kalenteriin. Lapsenvahtien mietinnät treenipäiville. 19.30 Iltateet naapurissa asuvan ystävän luona.

Tänään käydään vielä lasten kans saunassa. Tytär miettii, voisiko ottaa vielä kolmannen harrastuksen. Pyydän harkitsemaan. Rukoilen suorastaan. Lopulta sovitaan, että aloitetaan yhteinen harrastus. Muistan kaapissa pölyttyvän taulupohjan ja öljyvärit, jotka ostin inspiraation huumassa. Olin silloin rakastunut. Niin hiipui rakkaus ja sen mukana myös inspiraatio. Viime aikoina olen pohtinut paljon, olisinkohan jo valmis yrittämään uudestaan? 

Jokainen aamu on kuin maalaamaton taulu

Sinä itse päätät värin 

-Sarppa-