tiistai 15. syyskuuta 2015

Kuka minä olen?

Olen se, joka ärsyyntyy kun asiat ei mene haluamallani tavalla. Olen se joka kimpaantuu nollasta sataan alta sekunnin, ja leppyy yhtä nopeasti. Sanon mielipiteeni usein aivan liian jyrkästi, ja hetken päästä totean olevani ehkä sittenkin väärässä. Joskus myös myönnän sen. Olen se joka keskustelussa pääsee usein niskan päälle, vain ja ainoastaan hyvien puheenlahjojeni ansiosta. Osaan improvisoida ja esittää asiantuntijaa vaikka todellisuudessa en tietäisi asiasta yhtään mitään. Toisaalta olen utelias maailmaa kohtaan, tiedonjanoni on loputon.

Olisin hyvä näyttelijä. Kulisseja osaan pitää pystyssä kympin arvosanoin.

Olen se joka elää kosketuksesta, ja se jolle on silti vaikeaa päästää ketään kovin lähelle. Henkilökohtainen reviirini on laajempi kuin keskimääräisen suomalaisen käsivarren mittainen. Läheisyys on vaikea laji, paitsi silloin kun joku onnistuu pääsemään pintaa syvemälle. Niin tapahtuu todella harvoin.

Olen yhtä aikaa sekä herkkä että kovapintainen ja itsekäs.

Olen se joka iloitsee jalankulkijan kädenheilautuksesta suojatiellä. Se joka hymyilee mummolle peliautomaatilla. Sinä mummo, saat pelata koko sielusi kyllyydestä, minä pidän sinusta huolen kyllä. Olen se joka liikuttuu television vakuutusmainoksesta, vaikka on niin turtunut maailman pahuuteen ettei ruhjotut ja raiskatut naiset vastaanottokeskuksessa saaneet minua itkemään. Ehkä se on osa suojakuorta, pakko itsensä on turruttaa, kun ei yksin kukaan voi maailman suruja harteillaan kantaa.

Enimmäkseen olen hoitaja. Halu auttaa, tehdä hyvää, tehdä sinun parhaakseksi, sinun oloasi ja elämää helpottaakseni. Sitä minä olen. Vaikka suojamuuri rakentuu yhdeksi osaksi ammatti-identiteettiä, toivon etten koskaan ole niin turta etten muista enää miten ihmisen hätään ja kipuun suhtaudutaan. Haluan olla lempeä hoitaja, ja lempeä ihminen, se jota niin ventovieras kuin läheinenkin voi ottaa kädestä kiinni ja sanoa "tässä minä olen, ja tarvitsen sinua". Haluan muistaa aina, kuinka tärkeäksi tunnen itseni toisen ihmisen kuolinvuoteella, ollessani se viimeinen lempeä kosketus.

Olen spontaani ja äkkipikainen. Eikä se aina ole hyvä asia. Pitkään jatkunut stabiili tila saa minut haukkomaan henkeäni ja kurottelemaan aidan toista puolta. Vaikka ruoho ei ole siellä parempaa, se on yleensä silti erilaista.

Kuitenkin oma tuttu ja turvallinen nurmikko on kaikkein paras. Rakastan makoilla siellä auringonpaisteessa. Mitä kuumempi, sen parempi. Olen hieman myös taivaanrannanmaalari, ja pilvitaivasta katsellessani laitan silmät kiinni ja kuvittelen itseni jakamaan pihatöitä ja mökkipuiden tekoa ihmisen kanssa, joka kaikkine virheineenkin on täydellinen minulle.

Olen se jonka nauru ja viini kuplii kilpaa. Sievässä humalassa rakastan kaikkia ja kaikkea mikä liikkuu. Myös itseäni. Selvinpäin harrastan suomalaisuutta ja soimaan itseäni siinä missä kaikki muutkin. Vaikka olen ihan hyvä tyyppi. Kuten kaikki muutkin.

Kuka sinä olet?

-Sarppa-