"En mä kehtaa"

Tämän oman pienen blogitaipaleeni aikana teistä tosi moni on jutustellut ja kysellyt vinkkejä liikkumiseen ja syömiseen. Jostain kumman syystä (hehehe) juttutuokiot etenee poikkeuksetta salitreenaamiseen. Johtuiskohan siitä että välttelen kaikkea aerobista suurinpiirtein kuin ruttoa enkä oikeastaan tiedä salitreenin lisäksi muista liikuntamuodoista yhtään mitään, paitsi sen että lähes lajiin kuin lajiin liittyy joku pallo tai muu vehje mitä potkitaan, lyödään, heitetään, jahdataan tai muuta yhtä tylsää? :D

Oon aika innokas tyrkyttämään ja tuputtamaan lihaskuntoharjoittelua ihan jokaiselle. Syystä että siitä on hyötyä ihan jokaiselle. Lihaskuntotreeni on aivan ykkösjuttu kun halutaan säilyttää hyvä ja terve kehonkoostumus, liikkuvuus, paino, toimintakyky.. kaikki ne asiat, mitkä vaikuttaa suoraan meidän terveyteen ja oloon ihan joka päivä. Vaikka jokainen meistä on yksilö, kenenkään keho ei niin paljon poikkea toisesta ettäkö voisi väittää muuta.

Siksi mun sydän itkee verta joka ikinen juuttaan kerta kun kuulen että "en mä kehtaa mennä salille, oon sinne aivan liian laiha / läski / laihaläski / heikko / nainen / mies / nuori / vanha / kokematon / tietämätön / taitamaton ja kaikki aivan varmasti katsoo ja nauraa.

Kun ei katso. Eikä naura. Okei, joka asemalle mahtuu niitä dorkia jotka kokee oikeudekseen huvitella toisen henkilön kustannuksella, mutta niistähän ei yksinkertasesti kannata välittää. Mulla on sulle aivan satavarmasti tarjota parempi vaihtoehto: Mene sinne salille, ja jos Dorka sattuu just sun tielle, niin raivaa se. Ilkeään kommenttiin voi vastata esimerkiksi näin: Kiitos, olipa kauniisti sanottu. Sun vanhemmat on varmasti susta tosi ylpeitä. Kun työvälineena sekä kohteena on sun oma keho, siinä mennään niin henkilökohtaisilla vesillä että ketään ei pitäis kiinnostaa siinä vaiheessa muu kuin oma tekeminen ja osaaminen.

Mitä enemmän dissataan, sen suurempi polte on onnistua.

Mene sinne salille. 

Just omana itsenäs. Tekemään sun omaa juttua. Jos et osaa, niin osta salilta vaikka sitten vain se yksi ohjauskerta, jonka aikana salin oma väki opastaa sut alkuun. Siitä niille maksetaan! Tai ota kaveri mukaan, joka neuvoo. Laitteet, välineet, liikkeet, vehkeet ja niiden nimet tulee kyllä ajan myötä tutuksi. On olemassa myös tietty yleispätevä salietiketti mikä kaikessa yksinkertaisuudessaan pitää seuraavat asiat sisällään: Ei saa kiusata, ja omat jäljet pitää siivota.  Mun 4-vuotias tytärkin osaa tuon.

Tuut yllättymään siitä mihin kaikkeen sun keho pystyy jo nyt, ja mihin se pystyy kehittyessään. Älä siis enää ajattele että en voi, en pysty, en jaksa kuitenkaan. Haistata ennakkoluuloille pitkät, älä polje itseäs maanrakoon vaan päätä että nyt se perkele tapahtuu. Tässä asiassa ei ole oikoteitä, mutta on teitä, monia joista valita. Joka tapauksessa ite joudut askelees ottamaan.

Treenikassiin tarvit mukaan juomapullon ja ehkä pienen pyyhkeen. Siinä se. Ei tarvi olla tonnilla trikoota, eikä säkillistä #gymlifestylekamaa. Ei tarvi olla satasten pt-paketteja jos ei siihen ole varaa, ei tarvi ravata salilla viittä kertaa viikossa siksi että se on muotia. Käännä fokus mieluummin itseluottamukseen ja siihen että tekeminen tapahtuu turvallisesti ja järkevästi. Kysyvä ei prässistä eksy, ja on tosi tärkeää ettei omaa osaamistaan sen enempää aliarvioi kuin yliarvioi. Lihaskuntotreeni on syytä aloittaa perusliikkeistä, ja hifistelyt tulee kuvioihin mukaan vasta myöhemmin.

Tällainen pikku aamunavaus tänään. Meillä on ollut puhetta tehdä semmoinen lyhkänen postaus siitä mitä meidän treenikasseista löytyy ja miksi, se voitas ottaa seuraavaksi työn alle. Kotikuntolijan vinkkiviitosetkin on edelleen työnalla kun jumppasiskojen kalenterit ja vuorotyöt natsaa aika huonosti, syksyn mittaan koitetaan saada aikaiseksi niitäkin!

Jostain se on aloitettava! Raskauskilot ja raskausajandiabetes sai miettimään..

 -Sarppa-