Ajatuksia hyvinvointibisneksestä ja kuulumisia massakaudelta!

Kun on hurahtanut ihan sydänjuuriaan myöten (sali)treenaamisen maailmaan, sitä vähän niin kuin puolivahingossa hakeutuu samanhenkisten ihmisten pariin. Kiinnostuu muista joita kiinnostaa samat asiat. Tarve tulla hyväksytyksi ja olla osa ryhmää, kuulua johonkin, on ihmiselle luontaista. Laumaeläin, minkäs teet. Some on äärettömän hyvä keino löytää samojen asioiden äärellä puurtavia ihmisiä, ja se jos mikä tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta kun vertailet näiden tyyppien kanssa riisinkeittimien merkkejä ja avokadon käyttömahdollisuuksia. Samalla mun some on täyttynyt aivan ääriään myöten erilaisista mainoksista. Kaikkea myydään nyt hyvinvoinnin nimissä. Lisäravinteita, vaatteita, verkkovalmennuksia, koulutuksia, treenivälineitä, kehonhuoltomenetelmiä, siis aivan kaikkea. Ja kaikille näille yhteistä on se että niillä luvataan sulle hyvinvointia, usein vielä kokonaisvaltaista. Hinta vain sen ja tuon verran. Varsinkin tuo lisäravinne ja kehokuurien tulva korpeaa mua nykyään paljon; jos mainokset lupaa leväperäisesti hyvinvointia ja sä et tuotekuvauksen jälkeenkään tiedä mistä maksat ostaessas jonkun kuurin, niin pieni vinkki: älä osta. Markkinoille pääsee tuotteita joilla ei oo mitään tekemistä sen enempää terveyden kuin hyvinvoinninkaan kanssa. Monelle lisäravinteelle on kyllä paikkansa ja käyttöaiheensa, ja asianmukaisen tuotteen sisältö ja sen vaikutukset kyllä valmistaja pystyy kertomaan faktapohjalta heti siinä nettisivuilla tuoteselosteessa. Nettishoppailuhan on vähän niin kuin ostais sian säkissä, ja mitä rehellisemmän kuvan tuotteesta saa, sitä helpompi ostopäätös on tehdä.

Mä kyllä näen suuren ristiriidan tällaisessa markkinoinnissa. Hyvinvointi on niin laaja käsite ettei sitä voi yhteen lisäravinnepurkkiin tai verkkovalmennukseen paketoida. Myytkö sä valmentajana hyvinvointia verkkokurssin muodossa? Takaat sen sun mahdolliselle asiakkaalle jonka pahoinvointi johtuu ongelmista elämänhallinnassa tai vaikkapa ihmissuhteissa? Mitä sitten kun asiakas ei onnistu, ei haittaa sua? Rahathan on jo saatu. Asiakas jatkaa jojoilua ja voi entistä huonommin. Terveys on tietysti yksi hyvinvoinnin osa-alue jos nyt näin voidaan ajatella, ja oikea ravitsemus ja liikunta on terveyttä edistäviä asioita kyllä! Sitä varten sä et kuitenkaan tarvitse mitään kehokuureja tai muuta, missä sä maksat suurimmaksi osaksi brändistä. Hyvinvointia ei saa rahalla pilleripurkista tai verkkovalmennuksesta. Hyvinvoiva ihminen hallitsee elämänsä kaikilla osa-alueilla, saa toteuttaa itseään ja elää rakastaen rakastavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Nuo on niitä asioita, mitä sä et voi ostaa sen verkkovalmennuksen yhteydessä.

Hyvinvointibisneksessä tuntuu nyt olevan valloillaan ajatus "ihan sama mitä myydään kunhan myydään."

 Sitten niitä kuulumisia!

Mun "massakausi" on mennyt ihan mukavasti. Lasken siihen mukaan myös joulukuun, koska silloin heitin syömisten suhteen vapaalle. Jaakon kans yhteistyö aloitettiin tammikuussa, tavoitteena saada lihaa luiden ympärille. Ja sitä on saatu! Marrasjouluvaihteessa paino huiskenteli 57 kilon hujakoilla, ja tänään aamupaino oli 61,2. Eli sellanen 4kg on tullut painoa lisää 3-4kk aikana, ja se on oikein hyvä tahti vaikka ylipainon jälkeen laihdutuksen myötä syömishäiriöön ajautuneen pääkoppa sanoo edelleen että paino ei saa nousta grammaakaan. Turvonnut olo on ruvennut helpottamaan pienten ruokavaliofiksausten myötä (ruisleipä pois, kuidunsaanti vähemmälle) ja koska mäkin haluan olla kesällä elämäni kunnossa, pienet kiristelyt alkaa tässä kevään korvilla. Mun kohdalla se tarkoittaa sitä että aerobista liikuntaa lisätään ja ruokavalioon ei tuu juurikaan muuten muutoksia mutta herkut jää pois. Niitähän oon tän massakauden varjolla sallinut nyt itelleni vähän liikaakin. :D Minkäs teet kun työkaveri leipoo tiramisukääretorttua ja suklaa maistuu! Läsää ei silti onneksi oo älyttömiä määriä ilmaantunut, lähinnä alaosasto sitä kerää niinku nyt meidän naisten kohtalo tuppaa olemaan. Entinen ylipaino kuitenkin kummittelee mielessä vieläkin vaikka kroppa on aivan totaalisesti eri mallinen kuin edellisellä kerralla kun olin 61-kiloinen. Ei se paino, vaan peili!

Kaikenkaikkiaan on ollut antoisa talvi, mä nautin tästä elämäntavasta todella paljon ja oma kehitys tuntuu totta kai hyvältä kun muistaa niin elävästi sen entisen väsyneen sohvaperunan.

Pääsiäisenvietto jatkuu pikkutrullien kans. Käytiin virpomassa mun työpaikalla sekä meidän kylän terveyskeskuksessa. Tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks! Hyvää pääsiäistä lukijoille!

-Sarppa-