12 kuukauden muodonmuutosmatka!

Syyskuu 2014

Kesä oli ollut tosi nasta. Oli hyvää seuraa, kivaa tekemistä, ihanat ilmat, ruokaa ja juomaa. Lomat loppui, kesällä alkunsa saanut huuma hiipui ja tuli arki. Eräänä työpäivänä mua ootti puhelimessa tekstari. Muutama sana, se pieni hetki, muutti mun koko elämän vaikken vielä sitä tiennyt. Ne oli hyvästit yhdeltä ihmiseltä jonka ajattelin kuuluvan mun elämään vielä pitempään. Sen suurempaa draamaa ei ollut ilmassa silloin eikä myöhemminkään, mutta mun päässä käynnistyi prosessi joka jatkuu edelleen. Menin illalla kotiin, istuin yksin sohvalla ja kattelin pöydälle jätettyä avainta ja kelasin että nyt Sari on sun vuoro nauttia elämästä ja olla onnellinen.

Siitä alkoi henkinen matka kohti parempaa minää. Mä oon yläasteajoista lähtien kärsinyt ulkonäköpaineista. Pidin itseäni jo silloin läskinä, mitä en todellakaan ollut. Asiaa ei hirveän paljon auttanut vuotta, paria vanhempien tyttöjen ja poikien asiasta huomauttelu ja muu paskanjauhaminen. Sieltä 13-vuotiaasta saakka mä oon antanut ihan hirveän paljon muiden mielipiteiden vaikuttaa muhun ja mun näkemykseen itsestäni, ja itsetunto on ollut välillä niin poljettuna kuin vaan voi nuorella naisella kuvitella olevan. Sain mun ensimmäisen lapsen 20-vuotiaana, ja lihoin sen raskauden aikana yli 20kg. Eikä ne todellakaan lähteny synnytyksen jälkeen pois. Viime vuoteen saakka mun olo oli väsynyt, voimaton, veto pois ja mieli maassa. Stressiä on näihin ruuhkavuosiin mahtunut monenlaista, ja loppujen lopuksi mä en enää kyennyt kantamaan kaikkea sitä vastuuta mitä olin itelleni haalinut. Oli pakko ruveta tekemään päätöksiä.

09-14. Paino 71kg.

Otin enemmän aikaa itelleni. Karsin ruokavalion niin tiukille että tiukemmaksi sitä ei ois voinut enää vetää. Jälkikäteen aateltuna se ei ollut todellakaan viisasta. Aloin taas liikkua, kevyttä lenkkeilyä kunnes eräänä päivänä huomasin että hitto, mähän jaksan juosta! Aloin juosta. Juoksin, juoksin, juoksin ja juoksin lisää. Paino alkoi todellakin laskea. Siitä sai motivaatiota. Fiilikset oli korkealla, ja onnistumisentahto oli kova. Talvella tapahtui käänne ihmissuhderintamalla, joka sai mut palaamaan taas vanhoihin kaavoihin. En edelleenkään syönyt juuri mitään, päässä jyskytti vain ajatus "laihdu, sun on pakko laihtua että kelpaat." Ja minähän laihduin. Ennen joulua olin vielä tyytyväinen.

Tammikuu 2015 

Tammikuu alkoi 12kg kevyempänä. Paino  59kg.

 "Mee sinne salille, jooko?" luki siinä viestissä joka loppujen lopuksi sai mut ymmärtään sen että mun pitää tehdä nää asiat itseni vuoksi eikä kenenkään muun. Se on aivan se ja sama miltä mä näytän, paljonko painan, ainoa millä on merkitystä, on se että miten mä voin.

Aloitin saliharrastuksen. Otin pt:n tueksi, ja aloitin treenaamisen niin verenmaku suussa että tuloksiakin tuli äkkiä nähtäville. Mutta henkinen puoli oli niin kuormilla, ja ruokavalio pielessä, että energiatasot hiipui nopeammin kuin pieru saharaan. Tuli taas tuttu vetämätön ja voimaton olo. Paino jatkoi laskuaan. Päässä liikkui edelleenkin vain laihtuminen. Kävin välissä nielurisaleikkauksessa, ja ruokavalio ajautui vain huonompaan suuntaan. Eräänä maaliskuisena päivänä  Oulun reissulta palatessa vaaka näytti 53kg. Painoa oli lähtenyt 18kg. Kroppa alkoi näyttää omaan silmään entistä rumemmalta. En jaksanut juosta, ja salitreenikin oli tosi takkuista, oksensin jokaisen treenin jälkeen ja mietin että miten helvetissä joku voi elää näin?

Kas kummaa, puhelimeen pärähti taas käänteentekevä tekstiviesti. Sä oot hyvä tyyppi, tää ei johdu susta vaan tää johtuu musta. Jep jep. Se oli sitten se viimeinen niitti ja hyvästit huonolle ololle!

Huhtikuu 2015 

Tyhjensin eräänä aamuna mun vaatekaapin. Sitten keittiön. Ja koko muun asunnon. Heitin pois kaiken mitä en tarvitse. Päätin tehdä saman myös henkisellä tasolla. Olo keveni.

Käytin kaiken ylimääräisen ajan itseeni. Ahmin tietoa ravinnosta, hyvinvoinnista ja liikunnasta. Otin sen tiedon vastaan löysin rantein. Annoin aikaa mielelle ja keholle totutella muutoksiin. Opettelin syömään. Palasin takaisin salille ja juoksupoluille. Tällä kertaa vain itseni takia. Elämä alkoi hymyillä ihan uudella tavalla. Pikkuhiljaa syömisestä tuli nautinto. Sitten tästä kaikesta harrastus. Todella rakas, voimaa antava harrastus. Hyvä olo alkoi näkyä muuallekin, ja sain mun elämänmuutokseen mukaan monta ihanaa ihmistä. Upeaa että mun omalla matkalla, voin auttaa muitakin. Se motivoi.

Elokuu 2015

Paino hyvässä nousussa. 56kg

Ruokavaliomuutos alkoi näkyä myös ulospäin. Annoin itselleni luvan kerätä vähän pehmeyttä. Se tekee hyvää. Niin mielelle kuin keholle. Peilistä katsoi elinvoimainen hymy. Keho alkoi tuntua vahvemmalta ja vakaammalta.


Lokakuu 2015

Paino 57,5kg

Mä oisin nyt valmis heräämään!

En jaksa enää hetkeäkään miettiä sitä mitä muut on mieltä minusta. Mä riitän. Itelleni, ja niille mun rakkaille ihmisille mun ympärillä. Mun ei tarvitse väkisin yrittää miellyttää ketään. Tää vuosi on ollut todella opettavainen,  se on vaatinut multa ihan helvetisti, mutta myös antanut. Uusien harrastusten myötä upeita ihmisiä ja upeita mahdollisuuksia.Tällaista tasapainoa ja hyvää oloa ei voi kuvitella ennen kuin sen kokee. Nyt mä tiedän millaista on olla onnellinen. Mulla on kaikki, ja paljon enemmän. Kirjoitin aiemmin, että kukaan ei voi rakastaa toista ihmistä ehjäksi. Se on jokaisen tehtävä itse itselleen.

Näin on hyvä.

Rakkaudella, Sarppa