Miksi dieetti?

Samaan aikaan kun Marja oli kisadieetillä ja valmisteli itseään kohti kisalavaa, mä oon ollut niin sanotulla massakaudella. Oon puhunut bulkkaamisesta ja lihatalkoista, vaikka todellisuudessa tää mun touhu on aika kaukana siitä. Käytännössä oon nyt muutaman kuukauden ajan opetellut syömään tarkoituksenmukaisia ruoka-annoksia säännöllisesti. Alkuvuodesta tavoitteeksi asetettiin saada lisää lihasmassaa, ja mun kohdalla tarkoituksenmukainen syöminen on tarkoittanut kohtuullisia plussakaloreita, eli oon syönyt jonkin verran yli kulutuksen. Se on ollut tosi haastavaa ja työlästä, koska kroppa on ollut niin jumissa. Sinnillä ja sisulla oon kuitenkin vetänyt kaikki 5-6 ateriaa per päivä alas. Kaloreissa puhutaan n. 2500kcal päiväsaannista. Oon opetellut myöskin hölläämään mun tosi rajotteisista ruokailutottumuksista. Laihduttaessa pistin päälle totaalisen nollatoleranssin herkkujen suhteen. Nyt massakaudella oon antanut itselleni luvan syödä jätskiä ja suklaatakin on uponnut kitusiin joitakin kertoja viikossa. Roskaruokamässäilyyn ei oo ollut tarvetta, kun maha on jatkuvasti täynnä.

Jos muistellaan viime kevättä kun aamupaino oli alimmillaan siellä 52-53 kilon hujakoilla, niin nyt se on 61-62 kilon paikkeilla. Missään kehonkoostumusmittauksissa en oo käynyt; peili kyllä kertoo tarvittavan. Kroppa on muovautunut oikeaan suuntaan, mutta samalla totta kai on tullut pehmeyttäkin. Ajoittain on tosi turvonnut ja inhottava olo, närästää ja vaatteet ei sovi päälle. Vaikka ne puristaakin "oikeista" paikoista, mä en siltikään oo sujut tän hetkisen tilanteen kans. Kesäkin on tulossa, ja se on mulle niin tärkeä vuodenaika että silloin mä haluan olla sellaisessa kunnossa että on oikeasti hyvä olla. Aikani kun olin marmattanut asiasta koutsille, se lupasi vihdoin ja viimein dieetin. JES! JES!

Mistään "rantakuntodieetistä" ei oo kyse. Tavoitteena on saada kropasta rasvaa pois muutaman kilon verran, maltillisesti, jälleen tarkoituksenmukaisella ruokavaliolla. Eli tuosta 2500 kalorin päiväsaannista lähdetään pikkuhijaa tiputtelemaan ruuan määrää vähemmäksi. Ja herkut jää tietysti nyt pois kuvioista. Myös treeni muuttuu aika paljon, neljän salitreenin lisäksi kuvioihin tulee säännölliset hiitit juoksupolulla. Pitkästä aikaa joudun haastamaan itteni ihan tosissaan pois mukavuusalueelta. Mä oon kovasti tehnyt ajatustyötä näiden mun tavotteiden kanssa, ja sen kanssa että mitä tältä treenaamiselta haen. Se ensisijainen asia on totta kai terveyshyödyt; niistä ollaan jo paljon puhuttu joten mun ei varmaan tarvitse sitä joka postauksessa enää tuoda esille. Voidaan mennä syvemmälle, konkreettisempiin tavoitteisiin.

"Ei sun tarvi laihduttaa, sähän oot jo hyvässä kunnossa!"

Varmaan joillakin kriteereillä ehkä oonkin. Kyse ei oo siitä että haluaisin olla mahdollisimman laiha, vaan siitä että mä aijon jatkaa tätä hyvin alkanutta kehonmuokkausharrastusta. Haluan kuitenkin pitää kunnon tasaisen siistinä koko ajan, enkä vetää mitään parinkymmenen kilon bulkkeja. Mitä enemmän kroppa muovautuu, sitä isommaksi se nälkä kasvaa. Mä tiedän että pystyn parempaan. Eli dieetin jälkeen tulee uusi massakausi. Marja vähän jo sitä avaskin, että jossain vaiheessa omasta kehosta tulee tavallaan taidetta. Sä pystyt vaikuttamaan siihen miltä se näyttää ja miten vahva se on. Jatkuvuus on se juttu.

"Salilla treenava nainen alkaa näyttää mieheltä".

Ei ala. Mulla on totta kai tietyt tavoitteet ja jonkilainen mielikuva päässä mihin asti mä haluan päästä; oon mm. kehitellyt itselleni jonkin asteen selkäfetissin. :D Esikuvia ja tavoitteita on hyvä olla olemassa, ne motivoi. Mun tavoite ei oo kuitenkaan mikään valtava kehonrakentajalihaskimppu; se ei olis millään tavalla edes realistista. Ne kireät kehonrakentajakropat vaatii vuosien, vuosien työn, oikeanlaiset geenit ja täydellisen sitoutumisen lajiin. Sä oot varmasti törmännyt kuviin suomalaisista fitnesskilpailijoista, montako valtavaa testosteronin huuruista naiskehonrakentajaa oot nähnyt niissä? Et yhtään. :)

Selkäfetissi. Tällaista  fysiikkaa mä ihailen. #tääonmunjuttu

Alku. Ja duuni jatkuu.

Näillä eväillä mä alan nyt siivoamaan keittiöstä kaiken ylimääräisen kiusan pois silmistä. Kunhan saan arjen rullaamaan uusien kuvioiden kans, postailen vähän dieettisyömisestä taas. Toivottakaa mulle tsemppiä, mä oon nimittäin todella syvästi uudelleen rakastunut jäätelöön ja sydän itkee verta kun sitä ei saakaan enää syödä! :D Mutta kyllä mä tiiän että pystyn tähän, kun pystyin viimeksikin. Sitä en vielä tiedä kauanko dieetti tulee kestämään, riippuu siitä miten tuloksia tulee ja mitä koutsi asiasta sanoo. Näillä mennään kohti kesää. Saa tulla mukaan tukidieetille kanssakärsijäksi! :D Voitas vaikka pystyttää semmonen terapiaryhmä Facessa!

-Sarppa-