Tasan viikko ois kulunut ekoista kisoistani. :) Ja nyt
pääsen vasta kirjoittamaan! Maanantaina aamuyöllä tultiin Helsingistä Ouluun
koneella. Maanantai mulla oli vp ja sen jälkeen onkin ollut kaksi iltavuoroa ja
kolme yövuoroa. Tänään lopetin siis valvomisen. :)
Mutta mennääs asiaan! Kisadieetti alkoi mulla joulukuussa ja
päättyi viimeistelyviikkoon, eli sen viikon alkuun, jolloin kisat oli.
Kisadieetti meni kaikin puolin onnistuneesti! Paino tippui tasaisesti, arki oli
sitä samaa kuin harjoituskaudellakin, kroppa toimi normaalisti. Oli ihmeellistä
tutustua omaan kroppaan! Ja mieleen! Kropassa ei sinänsä ihmeellistä ollut,
ainoastaan tuo että fätä lähti. Bikini Fitness –kisaajilla rasvaprosentti on
siellä 10-12 hujakoilla. Joillakin alhaisempi, joillain korkeampi. Itse en ole
käynyt kehonkoostumusmittauksessa, eikä rasvaprosenttiani ole seurattu
kisadieetin aikana muulla kuin valmentajan silmällä. Arvioisin rasvojen olleen
tuossa em. prosenttien välissä. Oikeastaan kisadieetissä ei ollut mitään
sellaista normaalista poikkeavaa. Sarppa on kyllä koittanut, että kirjoittaisin
blogiin siitä, mutta kun ei siinä oikeastaan tapahtunut mitään radikaalia, eikä
tullut mitään mistä kirjoittaa! :D
Viimeistelyviikko! Viimeistelyviikolla jäi aerobiset pois ja
oli ns tyhjennyspäivät 3 kappaletta, ja tankkauspäivät 3 kipaletta. Ja ei,
tähän tyhjentelyyn ei liity peräruiskeet. :D Omalla kohdallani ei tyhjennyksiä edes tehty. Tai niitä ei tarvittu. Viikko kului siis syödessä. Viimeistelyviikolla tein kolme
kevyttä salitreeniä. Oikeastaan ennen kisapäivää ei muuta muutosta tullut
ruokavalioon, kuin hiilareitten määrä. Vettä meni, suolaa söin, proteiinia ja
rasvoja. Kävinpä viimeisenä päivänä ennen kisoja hotellin aamupalalla ja
myöhemmin iltapäivällä ravintolassa syömässä. Tai hetkonen! Enhän mä
normaalisti käy ravintoloissa! Laitetaan kuva siitä.
 |
| Aamupala ylimmässä. Kävin kaks kertaa aamupalalla, ekasta aamupalasta ei tullut kuvaa otetuksi. :) Alemmassa jo syöty päivällisruoka. Ennen -kuvaa ei tullut otetuksi |
Hotellin aamupalalla kyllä
kävin harjoituskaudella, kisadieetillä valittiin majoitus sen mukaan, että oli
täysin varustettu keittiö käytössä. :D Ennen kisapäivää siis rasvaprosentti on
alhainen ja kisapäivänä ns. tankataan itsensä lavakondikseen –näillä kisaa
edeltävillä päivinä syötiin hiilareita enemmän kuin normaalisti kisadieetillä
tai harjoituskaudella. Oli aivan ihmeellistä miten se kroppa imi sitä ruokaa!
:D Mitä enemmän söit, sitä paremmalta näytit. Huikeeta. Ja vaikka söi
tunnin-parin väleinkin, niin kohta oli nälkä. Normaalisti hiilarit turvottaa
mua, varsinki joku höttöhiilari, mikä ei oo täysjyvää, niin huh! Nyt tilanne
oli aivan toinen.. Samallai ku kisadieetillä se rasva vain lähti, niin
tankkauspäivinä se ruoka vain ’katosi’. Ei ollut nälkä, mutta ei ollut täysi
olokaan. Olo oli ihan normaali.
Kisapäivänä jatkettiin tankkaamista. Aamulla klo 6 oli
aamupala. Tästä tasaiseen tahtiin söin valmentajan ohjeen mukaan aina lavalle
nousuun saakka. Valmentaja katsoi siis kunnon mukaan ruokamäärän tai sen mitä
söin. Ihan samallai kuin kisadieetilläkin. Mitään valmista mappia en saanut,
että näin syöt ja juot, näin liikut, vaan valmentaja oli kokoajan läsnä ja
kaikki meni kunnon ja voinnin mukaan.
 |
| Kisa-aamulta kuntokuvat valmentajalle. Ennen aamupalaa.. :) |
Lavan takana kävi melko kuhina, PALJON naisia, pari (?)
vessaa ja muutama peili. :D Meno oli kuin pakolaisleirillä. Tiimeittäin omissa
röykkiöissään. Kisaajia, huoltajia, valmentajia ja useampi henkilö
kuuluttelemassa sarjojen tyttöjä jonoon. Aina oli joku hukassa ja joku
häippässyt jonosta johonkin. :D Melkein pystyin aistimaan tuskan, joka voi
miessukupuolen edustajalla olla, kun hän yrittää saada liikuteltua naislaumaa
jonoon ja lavalle. :D Kaikki heterosuhteessa elävät miehet tietää, kuinka
haasteellista on saada edes se yksi nainen liikahtamaan oikeaan aikaan oikeaan
paikkaan, niin mietippä ku naisia oli varmaan sata! :D Mulla oli huoltajana
tiimistä Henna, joka viimeisteli luukkia lavalle. Joskus oon miettinyt, että
kuinkas sitten, jos joku kohta pettää bikineistä ja räpsähtää lavalla auki.
Tiesin, että ne bikinit voidaan liimata ihoon, mutta en osannut aavistaakaan,
että kuinka lujassa ne loppujen lopuksi oli siinä ihossa. :D Lavan takana pyöri
myös mieheni toimittelemassa milloin mitäkin asiaa sekä tietysti valmentaja.
Lavalle menoa odoteltiin jonossa. Mun oma ajatus siitä lavan
takana olosta vastas sitä todellisuutta. Tunnelma oli hyvä, eikä ollenkaan
sellainen, että me oltais jollain tasolla toistemme pahimpia vastuksia siellä.
Kaikki, jotka lavalle nousee, on tehnyt ison työn ja on jo voittajia siinä
kohtaan, kun lavalle uskaltaa nousta. Se on sitä toisen kunnioitusta parhaimmillaan. Kun tietää mitä se on vaatinut, että me siinä nyt venattiin lavalle menoa. Menisitkö itse bikineissä täyden yleisön
eteen..? Niinpä. Voin myöhemmin ruotia sitä muuttunutta minä-kuvaa, ja sitä
miten se oma kroppa muuttuu treenivuosien myötä tavallaan taiteeksi. Se on niin
ku entisöisit huonekalun ja sitä joku kehaisee hienoksi, niin oothan sä ylpee.
:D Tää on vähän sama asia, että sä et esittele niin ku ’itseäs’ pelkästään,
vaan sä esittelet ’itseäs’ urheilijana. Esittelet oman työn tuloksen, mutta kuitenkin itseäs. :D. Tää on
ehkä liian haasteellista tiivistää yhdeksi ajatukseksi, joten palataan tähän
joskus omana aiheenaan.
Mua ei ollut jännittänyt juurikaan tuo hetki aiemmin, muuta
kuin sitten siinä jonossa.. Alko tuleen jano. Hörpin vettä Hennalta tiuhaan
tahtiin.
Ja sitten lavalle!! Lavalle nousu oli aivan huikeeta! Ne
valot, mitkä tiesin jo valmiiksi olevan todella kirkkaat, yllätti täysin. Ne
oli jotain shokeeraavaa. Takatiloissa, varsinkin portaissa, missä lavalle menoa
odoteltiin, oli aika hämärää. Lavalla oli lämmin ja se yleisö näytti
huomattavasti pienemmältä lavalta katsottuna kuin sieltä katsomosta käsin.
Meidät esiteltiin ja sen jälkeen tehtiin vertailut ja sitten lähdettiin takas
takatilaan. Hetken aikaa meni ja sitten kutsuttiin lavalle takaisin palkintojen
jakoon. Sijoitus oli neljäs. Sijoitus oli hieman pettymys kisojen jälkeen,
mutta kun kuvia katsoo, niin eh.. :D Joo, paljon on työtä vielä edessä! :D
Lavalla olo on siis hyvin lyhyt aika. Sitä ei kannata ajallisesti edes verrata
siihen, kauanko menee valmistautua siihen. :D Mutta oli se kaiken sen arvoista!
Se tunne siellä lavalla oli niin mahtava, että olin monta päivää ihan
fiiliksissä sen jälkeen. Ja oon edelleen!
 |
| BODY-lehen kuvaamaa |
 |
| Samainen.. |
Kisoista ja kisadieetistä ja noista viimeistelypäivistä
mulla jäi tosi hyvä fiilis. En löydä mitään huonoa sanottavaa tästä kaikesta.
Vaikka suhtautuisi kuinka ennakkoluulottomasti asioihin, niin silti tämä
fitness-urheilu urheilumuotona yllätti jopa minut. Tästä kiitos somelle ja
medialle.. Kaikesta jäi hyvä fiilis, harjoituskausi oli sitä normaalia
lapsiperheen arkea, kisadieetti ei ollut mitään ”äärirajoille” vientiä, eikä
todellakaan mitään nälkiintymistä, vaan se rasva ”vain katosi johonkin”.
Tällä
kirjoituksella ei ole tarkoitus kertoa kuinka helppoa tai vaikeaa on saada
itsensä kisakuntoon. Uskon, että tämän oman positiivisen kokemuksen takana on
paljon muutakin kuin lajiin liittyvät vaatimukset. Ja tämä oli eka kisadieetti. Monesti kuulee, että seuraava on vaikeampi. Tieto kai lisää tuskaa.
On myös otettava huomioon
lähtökohdat. Säännöllinen syöminen ja liikkuminen on ollut osa mun arkea jo
ennen kuin kisailu kävi edes mielessä. Arki on toimivaa, meillä ei pyykeistä
tai tiskeistä napista. Lapset on tottuneet siihen, että
vanhemmat käy salilla ja me tehdään molemmat vuorotyötä. Myös omalla
historialla on suuri merkitys. Mä oon ollut Jaanalla valmennuksessa elokuusta
2014 asti. Se helpottaa paljon, kun valmentaja tuntee mut ja tietää myös
millaista se arki meillä on. Lapset voi halutessaan lähteä Kemiin mukaan, kun
tapaan valmentajan. Ihan samallain ku halutessaan lähtevät salille tai lenkille
mukaan.
Eli yhteenvetona; arki täytyy olla toimiva, valmentajan
täytyy tuntea sut, ja ehkä tärkeintä on se, että elämässä täytyy olla
arvojärjestys kohillaan ja sun kokemukset yleensäkin elämästä vaikuttaa tähän kaikkeen.
Lapset tulee aina ensin. Lapset on myös se, mikä pitää sen arjen liikkeessä. Ei
mulla ole ollut aikaa vajota mihinkään ”fitnesskuplaan”, vaan treenit on tehty
kunnolla, ja sitten palattu siihen perheen pariin. :D Vaikka mäkään en vielä
mikään ikäloppu ole, niin silti se oma historia vaikuttaa myös nykyhetkeen.
Mulla on ollut elämässä erilaisia käännekohtia, joissa elämä on näyttänyt omat raadollisuutensa. Mulla ei ole ollut koskaan sitä mahdollisuutta, että jäisin
tuleen makaamaan. Kaikki vastoinkäymiset, kesti ne sitten päivän, viikon,
kuukausia tai vuosia, on opettanut mulle sen, että näistä mennään yli. On
joutunut ihan tosissaan etsimään ne voimavarat jostain. Kun sä käyt pohjalla,
oman jaksamises rajalla, niin ne kaikki muokkaa sua ihmisenä enemmän kuin
arvaatkaan. Ne antaa työkaluja tulevaan. Elämässä on ”rankkoja” asioita ja sit
on RANKKOJA asioita. Kun on tarpeeksi monta kertaa noussut, niin sitä oppii
myös elämään sen mukaan, että aina ei oo kivaa.. Aina ei ollut kiva nousta
aamuaerobiselle klo 4 aamulla ku oot ollut iltavuoron töissä. ;) Mutta tämä
asia kuuluukin kategoriaan ”rankkaa”. ;)
Vaikka tästä blogipostauksesta voi saada sen käsityksen,
että tää ois jotenki helppoo, niin sitä se ei ole. Omaan jaksamiseen vaikuttaa
niin moni tekijä. Edellä kerroinkin joitain seikkoja, mutta eihän ne siihen
lopu. jokaisella on omat kuormansa kannettavana. Tämä oli minuun totuus tästä
lajista! :) niin joo! Moni on kysynyt, että kisaanko vielä, ja jos kisaan niin
milloin. En tiedä milloin, mutta kisojen jälkeen on ollut kokoajan selvää, että
lavalle vielä noustaan. Se, että milloin, niin vastaus tähän on helppo; sitten,
kun on viedä uus paketti lavalle. On turha lähteä näyttämään samaa pakettia. Valmennus jatkuu nyt nk. reversedieetillä ja sen jälkeen alkaa taas lihastalkoot! :)
 |
| Satunnaisia otoksia reissusta! :) |
Ps: Meitä oli tiimissä useampi tyttö, jotka kisas, joten vertaistuki oli ihan sanoin kuvaamattoman mahtavaa. Ennen kisoja, oli aivan normaalia, että iltavuoron jälkeen Whatsappiin mennessä oli lukemattomia viestejä esim. 268! :D Äsken katsahdin jälleen meidän ryhmään, niin lukemattomia viestejä oli lyhyessä ajassa kertynyt 85. <3
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti